Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







maanantai 2. joulukuuta 2019

PIKKUHILJAA

Kylläpä tämä syksy on mennyt nopeasti, tuntuu aivan uskomattomalle että todellakin mennään jo joulukuussa!! Nyt sitten virallisesti annan luvan itselleni pikkuhiljaa virittäytyä joulutunnelmiin, tänään laitoin autossa jouluradiokanavan kuulumaan ja itsenäisyyspäivänä perinteisesti korkataan ensimmäinen konvehtirasia juhlan kunniaksi. Viikko takaperin olimme pikkujoulumatkalla, niinpä ensimmäinen ja toivon mukaan myös viimeinen jouluateria ennen joulua on syöty. Hyasinttejä en ole malttanut olla ostamatta ja eilen ripusteltiin tähtivalo pitkien tikkaiden avulla yläikkunoihin. Vähitellen joulu saapuu, vähäeleisesti kylläkin... en tykkää laittaa hirveästi koristeita vaan ennemminkin fiilistelen tunnelmilla. Kynttilöitä kuluu taas urakalla, onneksi olen hyvin varustellut varastoni taas.





Pohjoisen reissulla kävin asiakkaani järjestämissä myyjäisissä, missä oli myytävänä ihania kehitysvammaisten työpajalla valmistettuja tuotteita. Pakkohan sieltä oli jotain kotiinkin tuoda ja en todellakaan raaskinut niitä enään kaappiin piilottaa.




Viime aikoina on tullut jostain syystä taas lipsahdeltua enemmän kirppareilla ja kaikenlaisia aarteita on kulkeutunut kotiin. Onneksi myös oma kirppispöytä on tyhjentynyt ihan kiitettävästi, joten suonen anteeksi itselleni hairahdukseni 😀 Yhtään löytöäni en kyllä toistaiseksi kadu, tätäkin jalkalamppua olen etsiskellyt jo pidempään.




Kesätorpalle oli tarkoitettu, mutta aika kiva tässäkin. Jää nähtäväksi mihin päätyy, vai jatkuuko jalkalampun etsintä torpalle yhä. Ehkä tässä kirppistelyssä onkin parasta se, että joudut hakemaasi tavaraa etsimään ja odottelemaan että se löytyy. Se tunne on huippu kun etsimäsi tulee eteen! Joskus myös sopiva tavara tulee vastaan juuri sopivaan hetkeen sattumalta, kuten tämä suloinen Arabian saippuakuppi. Aikani pyörittelin käsissäni ja mietin (todellakin mietin) että tarvitsenko ihan oikeasti tätä. Päätin kuitenkin että viiden euron hinnalla sen otan ja annan vaikka lahjaksi jollekin jos en itse tarvitse. Mutta kas, sehän on kuin tehty työkaveriltani saamalleni kasvosaippualle!



Tällaisia kuulumisia täällä, ehkäpä paljastan seuraavaksi mihin olen myös hurahtanut 😁

2 kommenttia:

  1. Voi miten IHANA tuo liemikulho hyacintteineen! Minulla on vanha Arabian Vineta-liemikulho milloin minkin kukan asuinsijana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kulho olikin kaikkine patinoineen ihana löytö. Kaikenlaiset vanhat astiat ja purnukat ovat kauniita kukille.

      Poista