Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 9. lokakuuta 2016

KOIRAMAINEN JUTTU

Kiva viikonloppu takana ja naurua on piisannut. Rakkaat vanhempani olivat viikonlopun meillä kylässä ja yhdet 80-vuotis juhlat takana. Puhelias sukulaisköörimme oli kasassa ja siitähän ei voi piisata muuta kuin iloa ja naurua : ) Monenlaista karvaturria oli mukana ja niitähän piti kuvata, koska yhä edelleenkään en periaatteesta ihmisiä tänne kuvaa. Mutta uskon ja luulen, että paaaaljon mieluummin näitä karvakasoja te siellä katsottekin...eikö vaan!?



Uunolla ei paljon ole kokoa, mutta sitäkin enemmän suloista sharmia!



Lumia on käynyt parturissa, mutta ponnari täytyy olla joka tytöllä : )


Lumian äiti Sani on saanut vielä pitää karvansa...ja mikä tyyli kerjätä herkkuja!!! Jostain syystä taisi tämä turrukka saada eniten makupaloja vierailta : )



Tiltu on vanhin tästä kööristä, mutta ikä ei näy vielä missään : )


Ja meidän Ruffe, suloinen ja valloittava koira omalla persoonallisella tyylillään!! Melkein tässä tuli koirakuume tämän viikonlopun jälkeen : )



Mutta kyllä taitaa vielä toistaiseksi kissat olla meidän talon ainoat rapsuteltavat, vaikka kuinka kuumeilisin.
Lupsakkaa sunnuntai iltaa!

tiistai 4. lokakuuta 2016

KAKS LÄHTI, YKSI TULI TILALLE

Päätin luopua kahdesta kaapista, vaikka molemmista tykkäsinkin. Mutta minkäs teet kun paikkaa ei talostamme tuntunut löytyvän valkoiselle ja vaatekaappi oli muuten vaan epäsopiva. Mutta nyt olen enemmän kuin tyytyväinen, saimme aivan ihanan yksilön tilalle ja eteinen odottaa sinne sopivaa kalustetta. Se tulee kun sen aika on, mutta en ota ihan mitä vaan...ennemmin odottelen.

Nämä lähti...



...ja tämä tuli tilalle...












Tulikohan nyt varmasti tarpeeksi monta kuvaa?? : ) Ai että tykkään!!

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

TAIVAALLA, MAALLA JA MERELLÄ

Loppu viikosta olen ennättänyt liitää niin pilvien päällä kuin nauttia tuulen tuiverruksesta merellisissä maisemissa .


Perjantaina käväisin mutkan työasioissa Vantaalla ja lauantaina olimmekin jo Teukan (asuntoautomme) kanssa Hailuodossa. Vielä pieni retki ennen auton talviteloille laittamista, jäi jälleen mukavia muistoja talven varalle. Hailuotoon ei meiltä ole kuin reilut 50 km, siitä noin 7 km matka kuljetaan lautalla meriteitse. Vaikka asumme todella lähellä merta, ei siellä tule kuitenkaan vietettyä aikaa juurikaan. Niinpä päätimme rantautua aivan meren rannalle matkaparkkiin, mielenkiintoisen lisän retkeemme toi suht railakas merituuli joka yltyi yötä myöten : )





Kävimme kävelemässä, söimme hyvin ja illalla saunoimme, leppoisaa oleskelua siis...ei sen ihmeempää. Yövyimme Marjaniemessä, täällä on lukuisia suloisia pieniä kalastajien mökkejä sekä aivan oikea toimiva majakka.








 Monia muitakin kauniita rakennuksia näkyi pitkin matkaa.




Kävelimme pitkospuu reittiä...


 

...ihastelimme varjosurffaajia....


 ...ja upeita maisemia...


Ei hullummat näkymät autonkaan ikkunasta!



Tuuli toi mukanaan vaahtopäitä, illalla meno oli railakkaampaa vaikka ei vielä myrskystä voinutkaan puhua.



Kun on ikänsä asunut vain järvien kupeessa, tuntuu niin upealle olla meren äärellä ja ihmetellä sen suuruutta.





Kova tuuli ja pimeys antoi retkelle oman silauksensa, kyllä syksyllä matkailussa on aivan oma ekstra tunnelmansa. Nyt sitten jäämme odottelmaan uusia ihania matkoja ensi kesään.

Mukavaa alkavaa viikkoa!