Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 6. helmikuuta 2011

MONENMOISTA JORINAA SUNNUNTAIN RATOKSI

Tämän sunnuntain ihanan kiireettömän aamun kruunasi tuli takassa ja aamupala kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Lapset eivät olleet kumpikaan kotona, joten rauhaa piisasi senkin edestä.


Tyttären huonetta on tullut sisusteltua aina ohimennen kun on hetki aikaa sille piisannut... ja mitäpäs muutakaan kuin TEKSTIÄ seinään!!




Meikkausnurkkaukseen roudasin kokeeksi pöydän olohuoneestamme ja voi että se olisi siinä niin kiva. Ainoa ongelma on vain että en raaskisi siitä luopua, katsotaan nyt sitten pääsenkö tuosta luopumisen tuskasta.



Tuoli on tullut Ranskasta ja monenlaista kommenttia se sai meille tullessaan. Mm. mieheni totesi että tämä hankinta on kyllä yliveto kaikista kummallisista hankinnoistani ja tyttö totesi ensimmäisenä että TUO EI SITTEN AINAKAAN TULE HUONEESEENI! (ja sinnehän olin sitä tietysti suunnitellut)



Kieltämättä... aika rujon näköinen se oli minustakin, mutta sitähän ei passannut ääneen myöntää. Vakuuttelin vain, että hiukan lakkaa pintaan ja kiva tyyny päälle niin hyvä siitä tulee.
Ja niin kävikin, heitin tyynyn päälle ja alkoipa kelpaamaan Viivillekin... mitäs minä sanoin!
Pienestä se on monesti kiinni.


Kaamea teksti-villitykseni jatkui myös makuuhuoneeseen, peilipiironkini sai ylleen tämän hauskan tekstin.



Päivien pidetessä, alkaa kummasti jo pieni kevään odotus valtaamaan mieleni. Tekee mieli hankkia uusia kukkia entisten riutuneiden tilalle ja ajatukset alkavat jo pyörimään pikkuisen pihamaalla.
Eilisen kauppareissun lomassa tulikin tehtyä muutama kiva uusi hankinta...





Puutarha kirjoja je lehtiä alkaa ilmestymään luettavaksi pöydille... nämä oli PAKKO saada! Niistä ammentelinkin jo uusia ideoita ja sormeni alkoivat syyhytä jo pihan rakennus puuhiin ja kukkapenkkien pariin möyrimään.


Tämä kirja oli niin syötävän suloinen kansikuvineen ja hauskoine ideoineen, että en voinut vastustaa sitä. Kirja on täynnä ihania kuvia ja tuunausvinkkejä, suosittelen kaikille jotka tykkäävät tuunailla vanhoja tavaroita uuteen uskoon.



Lopuksi vielä pieni purnaus miesten logiikasta!
Onnistuin tässä taannoin rikkomaan yhden pienen lasisen tarjoiluvadin ja olin jo heittämässä roskiin tähän kuuluvaa metallijalkaa. Sittenpä keksin että hankinkin siihen kivan vanhan lautasen ja teetän reiän siihen jalan kiinnitystä varten... ja niin löysinkin kirpparilta ihanan vanhan Arabian lautasen.
Vein lautasen alanliikkeeseen ja tilasin reiän porattavaksi siihen... mutta EIPÄ TULLUT MIELEEN että olisi pitänyt tälle herrasmiehelle kertoa mihin sen reiän haluan. Olisinhan tietysti sen mielelläni tuohon keskelle sijoittanut, mutta tässäpä nyt sitten lopputulos, hiukan epäkesko siitä mokomasta tuli (reiän sijainti heittää toista senttiä keskeltä)!!


Mutta onhan se tietysti aika persoonallinen!

Mukavaa sunnutaita kaikille


1 kommentti:

  1. Ihana huone! Kyllä tyttö varmaan on mielissään ;D
    Pöytä on kaunis ja sopii tuohon kuin nappi silmään!
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista