Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







lauantai 20. lokakuuta 2012

KÄÄK...

Luin tuossa juuri yhtä blogia jossa kyseltiin onko kellään muulla samaa tavara-ahdistus ongelmaa. No vastauksia oli onneksi tullut aika kiitettävästi ja samoja ongelmia tuntuu olevan aika monella muullakin naisella jotka rakastavat sisustamista ja kaikkea kaunista. En siis ole minäkään yksin samaisen ongelman kanssa, onneksi niin!! Suurin ongelmahan vaan on siinä kun maailma on täynnä niin kaikkea kaunista kotiin haalittavaksi ja luonteeni kun taitaa olla jotakuinkin häilyväinen, makunikin on ennättänyt tähän ikään mennessä muuttua jo sen tuhat kertaa ja loppua ei taida tullakaan :)

Niinpä tämän blogin innoittamana ja astianpesukonetta tyhjentäessa aloin tarkkailemaan kotimme astia valikoimaa. Kauhukseni en voi sanoa muuta kuin KÄÄK ja KÄÄK KÄÄK!!!! Tämä uusin innostukseni astioita kohtaan alkaa näkymään meillä uhkaavasti katastrofilta, sillä näitähän näyttäisi riittävän kokonaiselle armeijan pataljoonalle vaikka osan olenkin jo tyhyjentänyt pois kaapeista. Kauheeta... pitäisiköhän jo asialle tehdä jotain?!?

Tässä "muutama" kuva kotimme astioista joita ei taida ennättää edes kaikkia käyttää...



Siellä ne on sulassa sovussa Pentikit ja kirppariastiat. Mustaherukat kuuluvat jokapäiväiseen arkiruokailuumme.



Teemaa on tullut hankittua joskus, tällä hetkellä meillä aivan käyttämättömänä. En raaski kuitenkaan hävittää pois, koska ne ovat niin ajattomat ja tykkään väristä. Yksi heikkouteni taitaa olla erilaiset lasikuvut...




Mennäänpäs seuraavalle kaapille...


Näitä mukeja käytämme päivittäin, kahvi maistuu parhaimmalle mukista :) Hävettää tunnustaa, mutta nuo pilkulliset astiat löytyvät meillä myös punaisena versiona. Niitä käytetään joulun aikaan ja joskus kesälläkin. Syy lienee siinä miksi nämä ovat meille kotiutuneet kahdessa eri värissä, on entinen oma sisustuskauppani.


Täältä löytyy kotimme kahvikuppivarastot...





Nämä Arabiat ovat tulleet meille mummolan perintönä ja ovat aikaslailla käyttämättömänä.


Kotimme astiat ovat kerääntyneet monesta eri paikasta ja minulle sillä ei niinkään ole merkitystä että onko se Arabiaa vaiko jotain aivan hömppää, kunhan ovat vain kauniita. Nämä alla olevat mukit ja kannu taitavat olla ostettu joskus kauan sitten Tiimarista :)


Lisää kahvikuppeja ja lasikupuja...










Tässä olivat siis keittiön puolella olavat astiamme. Eihän ne sinne toki kaikki mahdu, lisää löytyy erilaisista kaapeista eri huoneista. Nämä löytyvät ruokailuhuoneen puolelta...







Toinen kaappi samaisesta tilasta...







Lisää löytyy olohuoneen puolelta...





Taas sulassa sovussa Arabiat, Ikeat, Villaroy Boch:t ja englantilaiset Royal Albertin ruusukupit...



Toinen olkkarissa oleva kaappi kätkee myös oman osuutensa...



Jos luulitte että siinä oli kaikki, niin ehei... väärässä olitte! Vielä yksi kaappi kodinhoitohuoneessa, joka kätkee sisälleen jouluastiat.





Nyt tiedätte mihin meillä tarvitaan lukuisa määrä kaappeja :)
Mukavaa viikonloppua teille kaikille jotka järkytyitte siellä ruudun toisella puolella!

Ps. Ja jotta nämä ei kesken loppuisi, pitihän se vielä yksi kulho eilen kirpparilta kotiin haalia!


     

23 kommenttia:

  1. Käääkkk, täältäkin...onhan noita....:)
    Mutta IHANIA ovat, joten ymmärrän hyvin miten ne on teille kotiutunut!
    Mukavaa viikonolppua sinulle!

    VastaaPoista
  2. No huhuh :) on mistä vara valita :) En oo kyllä vielä nähny kellään noin hyvää varastoa :)) edes ex-anopilla ;)
    Ja kiitos Johanna voimahaleista!

    VastaaPoista
  3. Wau mikä keräelmä. Eipä taida astiat loppua kesken kestien.

    VastaaPoista
  4. No just - ja perheessä oli jäseniä viisitoista, kuusitoista...? Ei vaan, ihania juttuja sinulla on ja astioilla on kummallinen taipumus kertyä jos ei yhtään pidä varaansa, tai vaikka kuinka pitää varansa, niin siitäkin huolimatta :)

    VastaaPoista
  5. Arvaas mitä.....MINÄ lakkasin ihan just nyt olemasta huolissani ☺☺☺

    VastaaPoista
  6. Kiitos teille kaikille ihanaiset kommenteista :) Jostain tarttis varmasti alkaa välillä luopumaankin ja viimeistään siinä vaiheessa kun muutamme pienempään taloon on se jo pikku pakkokin.

    VastaaPoista
  7. Hyvä valikoima on :) Mä oon luullu että meillä on paljon astioita, mutta taisit kirkkaasti viedä voiton ;) Mutta kaikki noi sun astiat on niin ihania, että ymmärrän jos on vaikeaa valita mistä luopuis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, täytyisi varmasti jotain raaskia karsia pois... Mutta kun on kaksi nuorta talossa ja kohta lähdössä varmasti omiin koteihin, niin sitä jopa ajattelee niin pitkälle asiaa, että esim. Teemat voisi olla kivat antaa sinne ensimmäiseen kotiin mukaan.
      Hö... seli seli :)

      Poista
  8. Jep, jep! Mäkin huokasin helpotuksesta ;D
    Mutta tiiätsä mitä, mä tuun teille any time auttaa sua tyhjennyksessä (siis lomakon kera ;D

    Siinä sivussa voisi olla tarve kaapillekin *heh*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai miten niin Satu huokaisit????
      Tule vaan, soittele hyvissä ajoin jotta olen kotona.

      Poista
  9. Siis apuva miten siistit kaapit sinulla...Minullakin alakaa kohta kaikkikaapitkuntoonennenjoulua-urakka ! Mutta eihän noista ihanuuksista voi siis luopua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nämä kaapit kyllä, muita en menisi niin kehumaan ;)

      Poista
  10. Huoh, mitä ihanuuksia kaappien kätköistä löytyykään.. ja millaisia määriä! Kadehdin kyllä noita säilytystiloja... meillä sitä on niiiin liian vähän.
    Leppoisaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä toistaiseksi suht isossa talossa niitä riittää, mutta tarkoitus on muuttaa jossain vaiheessa pienempään taloon ja jotain täytyy silloin viimeistään karsia pois.

      Poista
  11. Erityisesti naurattivat nuo lasikuvut... tosiaan, montako niistä oikeasti tarvitsee ? Mulla on yksi ja täysi työ keksiä sillekin käyttöä :D

    Mutta paljon kivoja astioita olet kerännyt, kyllähän tuossa hetkeksi aikaa niitä piisaa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi syy lasikupujen määrään taitaa olla oma sisustusliikkeeni, niitä vain tuli myös kotiin asti vietyä. Mutta usko tai älä, kaikki on jollain tavalla meillä ollut käytössäkin :)

      Poista
    2. Uskon toki , vaikka meillä ei meinaa olla käyttöä sille yhdellekään :) Ihana se kumminkin on ja ymmärrä ( lähes ) aina keräilyn päälle ! :)

      Poista
  12. Vau ;D Tiiätkös miten ratkaisin ongelman meillä,keräsin astiat kaapeista ja ilmoitin naapureille että olkaa hyvät,saapi ottaa mitä tahtoo. Jälkeenpäin harmitti hurjasti ja oon ikävöinyt kippoja ja kappoja :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ratkaisu, mutta pelkään että minulle kävisi samoin ;0)

      Poista
  13. Minä bongasin heti nuo lasikuvut, ihania. Minullakin on muutama, ei niille mitään "oikeaa" käyttöä ole, mutta vaihtelen niitä sisustuksessa ja laitan sisään jotain kivaa.
    Astiavarastosi on mahtava, kaikki niin kauniita että vaikeahan noista on luopua. Voit laittaa monenlaista kattausta, modernista ihanan romanttiseen.
    Terv. Kytäjänmamma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvut ovat niin ihania, että sorrun niitä helposti vaan haalimaan lisää. Ajattelinkin laittaa seuraavan postauksen aiheesta, mihin käytän kupujani :)
      Juu, kattauksia saa monenlaisia kunhan vaan olisi aikaa ja voimia enemmän kestitä vieraita.

      Poista
  14. Jos joskus kirppistä pidät niin kutsu kans Versokauppiaalle kitooos... (eihän sulla vaan ole paljoa emalia, eihän, tulee muuten kalliiksi....)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tottakai... pitäs pitäs kun vain sais aikaiseksi. Jotain saattais löytyäkin, mutta olen kyllä tainut jo myydä emalit aiemmin pois.

      Poista