Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 14. lokakuuta 2012

KENKÄ MYSTEERI

Tämä vanha kenkämysteeri jatkuu taas meillä... mitähän tuon kissan päässä oikein liikkuu???
Taas on meneillään joka öinen äipän Crocsien kantelu rituaali moukumisten kera. Siitä kuulee montako kenkää on aamulla vastassa, kuinka monesti tuo moukuminen kuuluu. Herra siis ääntelee samalla tietyllä äänellä MOU MOU, kun kenkä on suussa ja tömps loppuun kun se pudotetaan maahan :)

Äsken kävi niin, että olimme yläkerrassa ja katti luuli kai olevansa yksin ja taas tuo samainen MOU MOU kuului alhaalta.
Tällainen näky odotti alhaalla kun menimme katsomaan....




Kertokaa joku viisaampi kissa-ihminen mitä tämä meidän kissa-herramme oikein touhuaa! Jos "hän" olisi tyttö-kissa, luulisin että nämä kengät olisivat muka pentuja... mutta voiko pojallakin olla tällaisia tempauksia? Tämä liittyy kyllä aina siihen, että me muut olemme yleensä nukkumassa tai pois kotoa. Ikävä siis taitaa myös antaa tähän aihetta...

Aika hassu katti, mutta niin rakas meille!
Lähettänyt klo

3 kommenttia:

  1. Pepi14. lokakuuta 2012 klo 14.34

    Hassulla katilla taitaa olla ikävä, ei se kai muuta :D

    VastaaPoista
  2. Aseman laidalla14. lokakuuta 2012 klo 15.57

    Mikähän fetissi sillä Artsilla oikein on ;D

    Mä en tunne kissoja niin hyvin, että diagnoosin osaisin antaa... Mutta ikävä voisi olla aikas hyvä syy ♥

    VastaaPoista
  3. Johanna14. lokakuuta 2012 klo 16.46

    Niin, kaitpa se vaan on ikävää...alkaa mokoma komentelemaan itselleen seuraa jo yölläkin :)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)