Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







maanantai 15. lokakuuta 2012

SYKSY ON TULLUT MYÖS MEILLE

Näin se vaan on, ilmat kylmenee, päivät lyhenee ja luonto näyttää päivä päivältä enemmän paljaalta... YÄK... en ole yhtään syysihminen. Paitsi että, kynttilöitä ja takkatulta rakastan!!
Pakolliset pihahommat syksyllä ovat niin... sanonko mistä?? Mutta nekin on pakko jonkun tehdä ja niinpä se joku on (taas) tainnut olla meidän perheessä pääasiassa mieheni, ihan pikkasen olen ollut minäkin mukana :) Mutta lupaan aivan varmasti palata pihapuuhiin sitten keväällä, se on eri mukavaa se!

Näin meidänkin pihamme vaipuu talvihorrokseen pikkuhiljaa...


...sama heinäkuussa


 Kukkapenkki on muisto vain


Tältä se näytti kesäkuussa. Jostain syystä en ole muistanut kuvata heinäkuussa ollenkaan kukkapenkkiä, silloinhan se on ollut tietenkin parhaimmillaan :(



Tämä kohta näyttää vieläkin vehreältä...



...mutta tämä taas tältä...


 ...muutama hullu kukka muka yrittää vielä sinnikkäästi kukkiakin,


mutta ei vedä vertoja tälle kesäkuun kuvalle.


Samoin täällä vielä yritetään sinnitellä syksyä vastaan...


...aiemmin oli näin


Toinen kukkapenkkikin jotakuinkin ankea ilmestys vesialtaineen...



...kun vielä vasta se näytti tältä...



Mutta jotkut kukkaset näyttävät olevan parhaimmillaan näin syksyllä ja ilman minkäänlaista hoitoa!






Mutta se mitä inhoan syksyssä kaikista eniten ja mitä se tuo tullessaan esiin, ovat nämä!


Hyi hitto... saan kylmät väreet heti kun vain katson kuvaakin. Mieheni kummasteli kuinka olen saanut otettua noin lähikuvan tästä kammotuksesta, mutta sehän onnistuu helposti tsuumauksen avulla... lähelle nimittäin en mene!! Tämä kammo näyttää vain pahenevan iän myötä, jotain terapiaa tarttis varmaan ja paljon päästäkseen tästä pelosta.

Onneksi kohta kuitenkin saadaan taas lunta ja tämä syys "masennuskin" loppuu siihen. Ensilumen tulo tuntuu aina yhtä jännälle ja piristävälle.

Mukavaa viikonalkua kaikille!

8 kommenttia:

  1. Hyvin samalta näyttää siis sielläkin, ja yllättävästi löytyy noita myöhäisiä kukkijoita! Mulla jo muutama täysin räytynyt marketta yrittää viime voimin piristyä :D

    Ja arvaa tuliko noita pitkäjalkaisia inhotuksia muutama niiden Lillasta tuotujen mattojen mukana....vaikka kuinka yritin ravistella! Onneks ne oli vain ekan illan juttuja!

    VastaaPoista
  2. HYI!! Minulta olisi varmaan jäänyt ne matot kulettamatta.

    VastaaPoista
  3. Jep, ei innosta tämä märkä ja pimeä aika täälläkään, hyi h...o!

    Pihahommat on suurimmaksi osaksi tehty, mutta vielä yksi jaloruusu jaksaa kukkia (NYT VASTA...), katotaan, minne asti siitä riittää iloa. Voi olla tämän räntäpäivän juttu enää vain ;D

    Innolla odotan valkeutta.

    VastaaPoista
  4. Kauniilta pihassanne näyttää näin syksyullakin...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jaa, minusta tämä syksy tekee kaikesta niin ankean näköistä siihen saakka kun lumi tulee maahan.

      Poista
  5. Ei teidän pihassa hätää lumen tulemiseen. Vielä löytyy näimmä kainiita kohtia kuvattavaksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä kun niin odottelen lunta, alkaisi vähän mieli virkistymään kun tämä kokoaikainen harmaus ja vesisade loppuisi.

      Poista