Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







maanantai 22. lokakuuta 2012

LASIKUPUJEN TARPEELLISUUS TODISTETTU

Edellisessä postauksessani loi hilpeyttä omistamani muutama lasikupu ja näinpä päätin todistaa, että kyllä vaan niille monelle on oikein oivallista käyttöä aivan vaan koristeinakin. On kyllä totta, että niitä on saattanut kulkeutua mukaan milloin mistäkin vähän useampikin, mutta ne vaan on niin ihania minusta. Osa on tietysti aivan tarjoiluun tarkoitettuja, mutta myös näitä käytän joitakin monesti juhlakattauksiin.

Tässäpä näitä sitten olisi...











Tämä alin kupu on vanha ja todella kaunis, toimii juhlapöytämme juustokupuna.
Jossakin lehdessä oli hauskasti käyttetty lasikupuja kukkapenkissä taimien päällä ja tottakai myös muuten kasvien idätykseen sopivia niin sisällä kuin kasvihuoneessakin. Niin että kyllä näille käyttöä löytyy jos monen moista :)

Innostuin samalla kuvaamaan muutamia pieniä juttuja kotoamme joista itse pidän, ne vain olla jäköttää kuukaudesta toiseen (tai jopa vuodesta toiseen) omilla paikoillaan koska ovat oman paikkansa löytäneet. Myös joihinkin esineisiin tykästyy niin paljon, että niitä ei vaan raaski siirtää pois silmistään.















Nukkekoteja on meillä kaksi kappaletta, toinen on tällä hetkellä ullakolla säilössä purettuna. Joskus laitan kuvia sisältäkin, kunhan talo on saatu siivottua. Voitte käydä kurkkimassa nukkekoti sisustuksia vanhasta Mimmikatin blogistani 



 Tämä vanha lastentuoli on mummolan perintöjä


Kello kyllä toimii, mutta koska kukaan ei sitä koskaan muista vetää niin saa vanhus toimia meillä aivan vaan koristekäytössä


 Metallinen eväspakki on niin symppis



 

Kaikki kymmenkunta matkalaukkua ovat yhtä ihania



Aika moni näistä kuvista on yläkerrastamme, jotenkin huomaan tykkääväni talomme tästä osasta enemmän kuin muista. Johtuu siitä, että en ole tänne laittanut läheskään niin paljon tavaraa kuin alakertaan ja näinpä täällä on paljon seesteisempää ja harkitumpaa sisustamista kuin alakerrassa... lukuunottamatta nuorison huoneita joita en taas edes kehtaa kuvata :)
Varmasti löytäisin vielä monta ns. lempiasetelmaa lisää, mutta riittäköön nyt nämä tällä kertaa.
Laittakaapa muutkin omia lempparijuttuja kotoanne esille ja vinkatkaa tänne blogiin kommenttiosastolle, niin pääsemme kaikki kurkistamaan millaisista jutuista te pidätte.

Mukavaa alkavaa viikkoa toivotellen
-Johanna

6 kommenttia:

  1. Oi, miten kaunis kotinne on!
    Tuolla kuluisi aika joutuin, kaikkea ihanaa ketsellessa...tykkään kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos Irmastiina! Tältähän se aina tuntuu kun pääsee hiukan kurkistelemaan toisten ihanuuksia ja koteja :)

      Poista
  2. Jeskamandeera, kaunista ja ihanaa - ja jos kaikki tuo olis mun niin arvaapa mitä....ne olis kaikki paksun pölyn peitossa ☺☺
    Tässähän alkaa tuntea itsensä vallan minimalistiksi ☺
    Laiskaksi minimalistiksi kaiken lisäksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh... pölyltä täytyy vain sulkea sopivasti silmänsä! Ei vaiskaan, en ole turhan tarkka mutta ei sellainen suurpiirteinen pölyjen pyyhkäisy nyt niin mahdottomasti aikaa vie. Ja sitä paitsi, teen yleensä nämä hommat jaksottain... välillä siivoan alakerran ja sitten toisena päivänä yläkerran ja sitä paitsi nuoriso on myös talossa sitä varten että siivoaisivat edes omat huoneensa.

      Poista
  3. Siis tässä menee ihan sanattomaksi. Jos nyt ennen ihmettelin montako kymmentä henkeä teidän perheeseen kuuluu, niin montako tuhatta neliömetriä teidän taloon kuuluu?
    Söpösiä juttuja sinulla. Voin kyllä kuvitella, kun te Sadun kanssa olette aarteiden etsimisreissuillanne :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvien perusteella varmasti näyttää siltä että tilaa on aivan valtavasti, mutta kyllä meidän asuttavat neliöt taitavat pyöriä tuolla parinsadan luokassa. No... mahtuuhan siihen tietysti jos jonkin näköistä mööpeliä ja tavaraa.
      Luultavasti Sadun kanssa ollaan aika taitavia tuossa lajissa :)

      Poista