PIENTÄ SIEVÄÄ

Käväisin eilen pienellä happihyppelyllä kesken työpäivän ja suunnistin nokkani kohti nurkan takana sijaitsevaan ihanaan pieneen liikkeeseen nimeltään Ajaton Aika. Tarkoitus oli vain käydä tervehtimässä ihanaa kauppiasrouvaa, mutta mitä vielä...tyhjin käsin en poistunut. Tällaista pientä sievää tarttui mukaani, mutta aivan vain pientä :0)

Nyt sitten kun muuton yhteydessä onnistuin rikkomaan tämän ihanan suuren lasikuvun, niin löysin sille vihdoinkin sopivan kokoisen ja kauniin alusvadin. Kupu on niin ihana, että en ole raaskinut sitä roskiin heittää vaan olen miettinyt mitä keksisin peittääkseni tuon ikävän kolhun. Satun blogista (Aseman laidalla) taisin sen idean keksiäkin, kun vain saisin jotain aikaiseksi. Satu siellä jossain postauksessaan oli koristellut lasiesineitä ihanin tekstein... se voisi toimia tässä tapauksessa.

Tämä pieni ja kevyt lasinen kupu ja sille sopivan kokoinen alusta oli myös kiva yllärilöytö. Olen näitä juustokupu vaihtoehtoja kyllä tainnut ostaa jo muutaman aiemminkin, mutta ne ovat olleet jotenkin liian raskaita, suuria  ja kömpelöitä näin jokapäiväiseen käyttöön. Nyt jaksaa heiveröisempikin nainen tätä nostella ja mahtuu jääkaappiinkin kivasti.

Pahvilaatikollinen pieniä pulloja kiehtoi ja osan niistä otin koristamaan meidän ikkunalautaa. Näihin on kiva laittaa kesällä vaikkapa pienet kukkaset pihamaalta.

Kukista puheenollen, sain taas viime viikonloppuna ihanan ruusukimpun omalta armastukseltani. Huomioikaa sana TAAS, se nimittäin pitää aivan paikkansa. Olen tässä saanut jo useampana viikonloppuna kukkia, pistää kuulkaas miettimään että olenkohan hänen mielestään niin kiltti ja ihana vai täytyykö tässä alkaa jo epäilemään että mitä pahaa se mies on oikein tehnyt??!! ;0))

 Ei kait sentään, hän vain on niin harvinaisen ihana ja huomaavainen mies...pus pus!!

Ulkona paistaa aurinko ja mielikin mitä virkein lähteä taas työn pariin. Ihanaa keskiviikko päivää ystäväiseni, palaillaan!