Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







maanantai 16. joulukuuta 2013

SAANKO ESITELLÄ??

Varoitus, kissan täyteinen postaus tulossa!! Saanko esitellä...

...tässä on Mauno...


...ja tässä Kerttu...


...ja tässä Mauno ja Kerttu. Molemmat ovat Maine cooneja, eli Mauno coon ja Kerttu coon näin meidän kesken.


Hirvittävän onnistuneita otoksia en ole vielä onnistunut arkalaisista saamaan, mutta tänä aamuna jo hiukan paremmin onnistui kuvaukset. Ensimmäinen otos Maunosta näytti tältä...


...ja Kertusta tältä???


Tästä saatte mojovan sarjan kuvia Maunosta.








Huom...Ikean tiskiallas ei ole mitenkään pieni kooltaan :0)




Hän rakastaa läträtä veden kanssa...


...jopa vähän liikaakin. Aamun askareista tiskialtaalla ei meinannut tulla yhtikäs mitään. Heti kun aukaisin hanan, oli herra läskipää heti paikalla istumassa altaassa pää hanan alla. Hyvällä lapsella on monta nimeä ja niinpä murusille on ennättänyt jo näiden kolmen päivän aikana tulla monta nimeä, Manu, läskipää, jättiläinen jne. Kerttu taas on saanut kuulla olevansa pikku pirpana, ujopiimä ja Kepa. Sen lisäksi että Mauno tykkää läträillä veden kanssa, niin hän on mukana aika tiiviisti näissä tietokone hommissakin. Vaikeaa kirjoittaa mitään kun on tuollainen jättisylivauva sylissä, saatikka näppäimistön päällä ;0)

Kuvasarja Kertusta...





Huom, tassu vesikupissa :0)





Kertulle leikit maistuvat ja sen varjolla olemme päässeet tutustumaan pikkuhiljaa.



Kävimme hakemassa nämä ystävät kaukaa etelä Suomesta, joten autokyyti tuli testattua ja hyvin matka taittui karvaturrien kanssa. Rodultaan he ovat Maine cooneja, isä ja tytär. Mauno on 2 vuotias ja Kerttu 10kk. Hiukan ujoja, mutta uskon että aika tekee tehtävänsä. Maunon hellyyspuuskat kyllä sitten voittvat ujouden ja huomiota haetaan aika ronskillakin tavalla puskemalla ja tulemalla suoraan syliin. Kerttu ei ole vielä oikein antanut itseään silitellä, paitsi tyttäremme aamulla pääsi sitäkin jo tekemään. Kerttukin kyllä touhuaa lähellä ja kieriskelee ja keikistelee, mutta kosketus on vielä hänelle liikaa. Mukava tapa Kertulla on nousta takajaloilleen kun joku asia oikein kiinnostaa, siinä se nököttää kuin orava ja seuraa tilannetta.
Kerttu huutelee toisessa huoneessa...mauno (kuulostaa juuri siltä, kun nyt kuvittelette tuon kissan naukaisuna) ja Mauno vastaa ISOLLA äänellä MÄ. Uhkailin jo laittaa äänenvaimentimen herralle. Aika hauska seurata katteja, kun toinen kutsuu niin yleensä myös lähdetään myös luokse. Kerttu tekee perässä kaiken mitä Maunokin ja tottelee myös jos seura ei kelpaa. Maunolla on myös yksi aika "mukava" tapa jota en vielä kertonut...hän kävelee kylmän viileästi yli ja vaikka pään päällä keskellä yötä kun olet nukkumassa.
Että tämmösiä kavereita meillä, totuttelemme elämään yhdessä ja toistemme tapoihin. Mutta on ne niin ihania kaikista tavoista huolimatta!!

Lisää kissajuttuja VARMASTI vielä tulossa, tästä oli hyvä aloittaa :0)



28 kommenttia:

  1. Voi että mitkä ihanat löllykät, iloa yhteiseloon. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, opettelemme tuntemaan toisemme :0)

    VastaaPoista
  3. Onnea! :) ette varmasti tule kyllästymään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmasti, naurua jo nyt piisannut yltäkylläisesti.

      Poista
  4. *huokaus*
    mitäs me enää noista sisustuksista! pysytään cooneissa vaan ♥♥♥
    coonista on tullut ihan mun suosikkirotu yhden ihan pienen BlackieTheCatin myötä ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu...ja saattaahan ne sisustukset mennä uusiksikin...toivottavasti ei aivan kokonaan kuitenkaan ;0)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos, täällä tutustutaan ja ihmetellään karvakasojen touhuja.

      Poista
  6. WAU, siinä ne nyt sitten on! Ihana kun saivat kaksistaan tulla. Onpas komeita!!! Joo-o, coonimaisia tuttuja piirteitä ;) :D Ja ajan kanssa vielä muuttuvat, coonin luonne kypsyy pitkään, toinen oli vielä vasta ihan teini :) Oooh, ihania!!!
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania ovat ja uskon että toimeen tullaan. Aikaahan se vaatii ja ajan kanssa varmasti tietyt rutiinit vahvistuvat, kaikki on nyt niin uutta molemmin puolin ja etenkin kissoille. Olimmekin lukeneet näistä coonien tavoista ja tuntuu pitävän kyllä niin paikkansa. Hauskaa seurata kahden kissan touhuja, aiemminhan meillä on ollut vain yksi kerrallaan. Mielelläni kuulen kommenttejasi, olethan tämän rodun kanssa tutuksi tullut.

      Poista
  7. Ihanat <3 Isä ja tytär...voi Mauno iskää kun on vilpertti.
    Hienoa kun pääsivät samaan kotiin...Kerttukin rohkaistuu isän esimerkin avulla.
    Maunolla on niin viisas ilme ja mitkä korvat tupsuineen !
    Kerttu on vielä kuin tyttönen. Kauniita ovat <3
    Ajattelinkin koosta päätellen etteivät ole ihan luovutusiäsä olevia pentuja :)
    Voi mitkä joulupaketit saittekaan..ei tarvitse tehdä kotihommia yksin enää ;)
    Uskallatko pitää hyasintteja tasoilla...ei Maunoa kiinnosta kauniit kukat ? Mä olen niin ylivarovainen kasvien kanssa kun nämä meidän itämaiset ipanat on niin arvaamattomia ja kekseliäitä aina vaan !
    Onnittelut ihanista uusista perheenjäsenistä...Mau ja Mä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikuisia ollaan mielellään otettu, nehän tarvitsevat myös kodin. Olimme päättäneet että nyt otamme heti kaksi ja luontevinta tietysti oli se, että tulevat samasta paikasta. Kyllähän tässä joululahjaa riittää, toivottavasti todella pitkäksi aikaa. Hyasintit ovat jo lähteneet, silloin vain esillä kun olemme itse paikalla. Kerttu on jo taas tänä aamuna paljon rohkeampi, antoi jo silitellä ja riehuu kuin viimeistä päivää :0)

      Poista
  8. Ihania kuonoepeleitä ♥♥♥ Mä jo katselinkin, että on Mauno aikas iso (ja tuostahan poika vielä kasvaa ☺
    Todella suloisia tapauksia ♥♥

    Monet ihanat hetket kyllä näiden karvapalleroiden kanssa saa (eikä muistakaan aamuviideltä tapahtuneita p****npesuja ja mattojen kokoamista pyykkiin ☺

    Ah, tätä kissaperheen elämää! Silti ne ovat vain yksinkertaisesti niin rakastettavia ja ihania *huokaus*

    Onnea uusista perheenjäsenistä!

    VastaaPoista
  9. Kyllä sinä keksit aivan ihania sanontoja, kuonoepeleitä...niitähän ne on :0) Mauno on kyllä aika kookas kaveri, mutta aika hoikka vielä ja varmasti leveyttä tulee nuoreen herraan vielä. Kertun äiti on pieni kokoinen, joten voi olla että pirpana pysyykin pirpanana. Kyllähän näistä epeleistä monenlaista sotkuakin aikaan saa, nytkin matot rutussa kun Kerttu kurvailee ympäriinsä. Mutta kyllä niistä on niin paljon iloa ja eihän niitä voi kun rakastaa :0)

    VastaaPoista
  10. Onnea uusista perheenjäsenistä :)

    VastaaPoista
  11. Kiitos Mari, on mukavaa olla taas kissaperhe :0)

    VastaaPoista
  12. Voi mitä ihania pötkylöitä. On täällä jo kili pitkällä odotettu, että missä viipyy pstaus kisuleista, vaikka ei noita ihan kisuleiksi voi titeleerata ovat sen verran isoja kavereita. Varmaan monta ilon ja hauskan hetkeä järjestävät. ja mitä siitä vaikka matot on sykkyrässä, nehän voi oikaista ohi mennessä, niin meilläkin kun Pörrin iltavillit alkaa niin matot menee kasaan ja villasukat saavat kyytiä jos ovat lattialle jääneet. On ne eläimet vain niin rakastettavia, Kyllä kun aamulla pieni musta pää kurkistaa sängyn reunalta kun Pörri tulee herättämään ei voi kun rapsutuksia antaa. Ihanaa aikaa uusien perheenjäsenten kanssa ja ONNEA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pötkylöitäpä hyvinkin, harmi vaan että kuvista ei saa esiin oikeaa kokoa. Mauno on tosiaankin aikamoinen jätti ja Kerttu taas suhteessa sellainen pikku-kirppu. Maunolla on kyllä äänikin kuin isolla miehellä, siinä onkin kuuntelemista :0) Kyllä nämä karvaiset perheenjäsenet vain ovat niin ihania, sotkuista huolimatta.

      Poista
  13. Vastaukset
    1. On ne ihania ja hauskaa seurata kahden touhuja.

      Poista
  14. Ihania kisuleita:)
    Itselläni välillä tuo kissakuume nousee, mutta vielä olen saanut sen laskemaan;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kuume saa voiton, on ne niin ihania!

      Poista
  15. Aikuisten kissojen on hankalampaa saada kotia, kaikkia lähes haluaisivat pentukissan. Hienoa että kaikki ei ajattele niin.
    Hienot kuviot Maunolla..Kertusta ei ole sellaista kuvaa että ne näkyisi niin selvästi. Vai Mangustiko se Ketttu viini onkin ! Kyllä he kesyyntyvät...Onnikin on kesyyntynyt..eikä siinä ole mennyt kuin 12 vuotta ;) Koskahan pääsisin laittamaan s-postia...saat samalla kuvia Onnipojalta.
    Voi teidän onneanne nyt ! Jos asuttaisiin lähempänä tulisin heitä katsomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta että pennut löytävät helpommin kodin, mutta meille sopii oikein hyvin myös aikuiset kodin tarvitsijat. Kuvia on vielä aika haasteellista ottaa, etenkin Kertusta. Mutta jospa tässä vielä kun vielä vähän kesyynnytään. Päivä päivältä rohkeampia, mutta on totta että vielä vuosienkin päästä tavat vain kehittyvät ;0) Olisipa mukavaa kun pääsisit joskus käymään ja olisihan se Onniakin kiva nähdä. Luultavasti Onni herättäisi kauhean kovan ikävän Arttua kohtaan, muistuttaa niin kovasti sitä. Mutta toisaalta on niin lohduttavaa aina välillä kuulla Onnista, jotenkin se tuo samalla hyvän mielen...onhan hän ihana veli-palleroinen.

      Poista
  16. Voi, mieletön miten upeita kissoja !! Ja hieman tuli naurun pyrskähdyksiä lukiessani aikaisemman postauksen ,mistä tietää olevansa kissanomistaja....siis niin totta :D
    Mukavaa joulun odotusta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihaniahan ne, kyllä ne karvapehmot aina vaan hellyttää. Nyt kun on kotona taas kissoja, tuli todistettua sekin että edellinen postaus on todellakin niin totta!

      Poista