Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







perjantai 27. joulukuuta 2013

TAAS SE TULI JA MENI...

...joulu nääs ja siinä sivussa poikakin. Saimme pojan vieraaksi Kajaanista ja taas tuntui että päivät vierähtivät aivan liian pian. Mutta saimme viettää ihanan joulun aivan vain oman perheen kesken uudessa kodissamme ja ensimmäistä kertaa vuosiin (vuosi kymmeniinkin) ei ollut kiire mihinkään. Ei yhtään aikataulutusta ja kas...samat ruoat kuin ennenkin valmistuivat kuin itsestään ilman hermoiluja. Oli muuten kummallinen tunne, mieskin huomasi saman ilmiön :0) Ennätimme jopa ulkoilla aattopäivänä ja ihan vaan oleilla rauhassa ja kaikki sujui mutkattomasti ilman kiirettä. Hmm, ei enään aikatauluja jouluksi...toimii!! Menimme kyläilemään vasta seuraavana päivänä serkkuni luokse ja tapaninpäivänä käväisimme Kajaanissa, kaikki läheiset tavattu myös niinkuin ennenkin.










Joulutonttuja tuntuu hiipivän meillä mitä ihmeellisimmissä paikoissa...





Mauno ja Kerttu olivat täysillä mukana paketti hässäkässä, aivan kuin pienet lapset konsanaan :0)



Onko nämä minulle??


Älä koske, nää on MINUN!


Kepa...MEE POIS!


Nyt mä avaan...


Saattaa näyttää siltä, että meidän oikeat ihmislapset eivät ole paketteja saaneetkaan vaan ainoastaan kissat...mutta pysyn yhä kannassani että perheestäni en tänne kuvia laita.



Joten saatte tyytyä näihin karvaisiin yksilöihin yhä edelleen.




Anna mä Kerttu tutkin onko nää sinulle sopivia, olet vielä NIIN pieni...



Maunooo...anna minäkin kokeilen vähän...


...mee sä Kerttu vaan kattoo mikä tuo on!


Mitä mä täällä sit teen??


Kaiken tämän jälkeen uni taas maistui...




Tämän postauksen jälkeen lupaan, että kissa-kuvat vähenevät...ainakin puoleen :0) Pari kuvaa Viljami-marsusta kuitenkin uskallan vielä laittaa...



Serkkuni luona asustelee kaksi marsua ja ette usko miten ihastuttavan seurallisia ja ihania osaavat olla nämäkin karvaepelit. Monet hauskat hetket on näittenkin kanssa perheessä vietetty ja hellyyttä ja rakkautta piisaa!

Heissan sit taas, seuraavassa postauksessa ei yhtään karavakasaa näy!

13 kommenttia:

  1. Niin kauniita jouluisia kuvia! Aivan ihana tuo Jeesus-lapsi asetelma... Mukavia välipäiviä teille :)

    VastaaPoista
  2. Nää karvaset kaverit on ihania niin anna vaan jatkossakin olla kuvia heistä :)

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Näkyy se tunnelma syntyvän vähemmilläkin koristeilla, niitä nimittäin on tänä jouluna todella vähän laitettu esille.

      Poista
  4. Löysinpä mielenkiintoisen blogin! Teillä on ihastuttava sisustus!
    Kiinnostavaa että asutte vanhassa navetassa. Suomen kaunein koti-ohjelmassakin oli navetta-asunto.
    Mukavia vuoden viimeisiä ja oikein hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit perille ja tervetuloa Eeviregina! Arvaa vaan tuijotinko lumoutuneena kyseistä ohjelmaa ;0) Mukavaa loppuvuotta, toivottavasti tulet toistekin!

      Poista
  5. Kauniita joulukuvia, mutta kyllä nuo kisut varastavat shown ihan kokonaan. Suloisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, kissat vievät kaiken huomion täällä kotonakin koko ajan.

      Poista
  6. Suht samoilla linjoilla mentiin täälläkin joulu - perheen parissa.
    Meillä Lemmyä lähinnä kiinnosti kaikki sellofaanin pakatut lahjat ja se ääni, mikä niistä lähti ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mukavaa välillä vain olla, mutta nyt huomaa jo että alkaa kaipailemaan työnkin pariin :0)

      Poista
  7. Nuo karvaiset lapset on niin ihania, ettei niiden kuviin kyllästy;)

    VastaaPoista