TAAS SE TULI JA MENI...

...joulu nääs ja siinä sivussa poikakin. Saimme pojan vieraaksi Kajaanista ja taas tuntui että päivät vierähtivät aivan liian pian. Mutta saimme viettää ihanan joulun aivan vain oman perheen kesken uudessa kodissamme ja ensimmäistä kertaa vuosiin (vuosi kymmeniinkin) ei ollut kiire mihinkään. Ei yhtään aikataulutusta ja kas...samat ruoat kuin ennenkin valmistuivat kuin itsestään ilman hermoiluja. Oli muuten kummallinen tunne, mieskin huomasi saman ilmiön :0) Ennätimme jopa ulkoilla aattopäivänä ja ihan vaan oleilla rauhassa ja kaikki sujui mutkattomasti ilman kiirettä. Hmm, ei enään aikatauluja jouluksi...toimii!! Menimme kyläilemään vasta seuraavana päivänä serkkuni luokse ja tapaninpäivänä käväisimme Kajaanissa, kaikki läheiset tavattu myös niinkuin ennenkin.

Joulutonttuja tuntuu hiipivän meillä mitä ihmeellisimmissä paikoissa...

Mauno ja Kerttu olivat täysillä mukana paketti hässäkässä, aivan kuin pienet lapset konsanaan :0)

Onko nämä minulle??

Älä koske, nää on MINUN!

Kepa...MEE POIS!

Nyt mä avaan...

Saattaa näyttää siltä, että meidän oikeat ihmislapset eivät ole paketteja saaneetkaan vaan ainoastaan kissat...mutta pysyn yhä kannassani että perheestäni en tänne kuvia laita.

Joten saatte tyytyä näihin karvaisiin yksilöihin yhä edelleen.

Anna mä Kerttu tutkin onko nää sinulle sopivia, olet vielä NIIN pieni...

Maunooo...anna minäkin kokeilen vähän...

...mee sä Kerttu vaan kattoo mikä tuo on!

Mitä mä täällä sit teen??

Kaiken tämän jälkeen uni taas maistui...

Tämän postauksen jälkeen lupaan, että kissa-kuvat vähenevät...ainakin puoleen :0) Pari kuvaa Viljami-marsusta kuitenkin uskallan vielä laittaa...

Serkkuni luona asustelee kaksi marsua ja ette usko miten ihastuttavan seurallisia ja ihania osaavat olla nämäkin karvaepelit. Monet hauskat hetket on näittenkin kanssa perheessä vietetty ja hellyyttä ja rakkautta piisaa!

Heissan sit taas, seuraavassa postauksessa ei yhtään karavakasaa näy!