Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







lauantai 15. maaliskuuta 2014

LAUANTAI JORINOITA

Enpä muista tehneeni koskaan maaliskuun puolessa välissä pihahommia haravoinnin merkeissä, mutta nyt tehtiin. Tosin kuin taikaiskusta alkoi satamaan pienen pieniä lumihiutaleita, mutta ei niin paljoa että maa valkoiseksi olisi mennyt ja samantien suli poiskin samantien. Toivottavasti ei nyt tämän enempää satelisi, kevät saa minun puolestani tulla jo! Lunta pihallamme ei ole ollut enään pitkiin aikoihin, eikä sitä täällä Oulussa juurikaan näy enään missään.






Virittelimme tulet pihalle haravoinnin päätteeksi ja paistoimme makkarat. Voi mikä ihana autuas tunne!



Pihalle on tarkoitus rakentaa ulkoilutarha kissa viikareille, täytyisi suunnitella joku kiva systeemi joka silmää mielyttäisi. Siihen saakka kisulit viettävät kissan elämää sisätiloissa, valjas hommat ovat vielä aivan opettelussa. Eivät ole ulos onneksi kaivanneetkaan, odottelevat lämpimämpiä kelejä vielä.



Mauno makoilee "ketsupit" nokassaan (syöty kanaa tomaattikastikkeessa, lemppari herkku) ja huomatkaa pituus! Ihme teleskooppi-kissa, osaa venyttää itsensä todella pitkäksi ja toisinaan kökötetään niin pienessä kippurassa.


Täh...puhutaanko minusta??


On siinä kissaa koko altaan täydeltä. Mitattiin yhtenä päivänä Maunon pituus tassusta tassuun kun lattialla makoili ja 110cm se mitta näytti  ;0) Ei mikään pikkukaveri, mutta niin hellyttävä mussukka!!


Kerttu on paljon pienempi mukelo ja niin kova touhuamaan lelujensa kanssa. Tylleröllä onkin hauska tapa kantaa suussaan lelujaan paikasta toiseen, en vain ole onnistunut yhtään kuvaa vielä nappaamaan. Uni maistuu rajujen leikkien välissä.




Kertustakin on pikkuhiljaa kehkeytynyt oikein hellyydenkipeä pikku-kissa ja neiti onkin saanut rohkeutta tulla oikeinkin lähelle rapsutettavaksi. Mielellään siinä sitten keikistelee, puskee ja kierii selällään, mutta syliin ei tulla. Syliin otettaessa aivan jähmettyy kauhusta, mutta pikkuisen siinäkin edetty paremmalle puolelle. Mauno on oikea sylikissa kun sillepäälle sattuu, Kerttu onkin sitten sellainen sylinvieryskissa ;0) Ihania molemmat!

Tällaisia jorinoita täällä tällä kertaa, mukavaa lauantaita kaikille!

Lisäys:
PLÄÄH...ja tuntia myöhemmin näyttikin tältä...



...kävimme kaupassa puolituntia ja sillä välin maa oli muuttunut valkoiseksi. Kissat taitavat olla sitä mieltä että parempi pysyä sisällä vaan.


10 kommenttia:

  1. Aikamoinen makkara tuo Mauno onkin, kissaa pitkän matkaa :)
    Näit on niin kiva katsella kun ei itsellä enää o moisia hurinapusseja !

    VastaaPoista
  2. Mahoton rötkö tuo Mauno :)
    Meillä Lara on todellinen sylikissa ja Romeo se vieruskissa, joka tulee syliin kerran vuodessa ja viereenkin kohtuu harvoin. Mutta näillä nämä ovat ihan rotuominaisuuksia. (Burma ja pyhä birma).
    Meillä räpsi jonkin verran lunta/räntää yöllä ja aamulla, mutta ei onneksi kestänyt kauaan, kun olivat menneen talven lumia nekin. Huh!
    Mukavaa iltaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla että ei kaikki muutkaan kissat ole niitä syliteltäviä, en ole tottunut tällaiseen ja miettinyt miksi Kerttu niin pelkää sylissä oloa.
      Taisin liian aikaisin alkaa kehumaan lumetonta pihaamme, tunnin päästä se sitten olikin jo muuta. Mukavaa iltaa sinne eteläänkin!

      Poista
  3. Meilläkin on maa valkeana jo :( Meillä on muuten samanlainen grilli, meillä se on vaan ruosteen ruskea... :) Kivoja rötkylöitä nuo kissat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kiva ei, mutta jospa se kevät vielä sieltä tulee...olihan tämä aika aikaista iloita. Ruosteen ruskea on meidänkin grillimme, mutta aika-ajoin maalattu uudelleen.

      Poista
  4. Meilläkin nyt maa valkeana, ei kiva ollenkaan! Ihana tuo teidän pihapiirinne, niin kaunis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kyllä yhtään kivaa ja kun sääennustetta katsoi, ei paljoa kivemmalle näyttänyt sekään. Mutta eihän se ole vasta kuin maaliskuu, kyllä se vielä tästä lämpenee.
      Tykkään pihapiiristämme, asumme puoliksi maalla lähellä kaupunkia.

      Poista
  5. Meilläkin jo eilen avattiin grillikausi ja tänä aamuna olikin sitten maa valkeana, pöh! Mutta onneksi tässä ollaan silti kesää kohti menossa kovaa vauhtia jo:)

    VastaaPoista
  6. Näin on tainnnut käydä ympäri suomea, mutta onneksi kesää kohti mennään.

    VastaaPoista