Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







tiistai 18. maaliskuuta 2014

MÄ KEKSIN!!



Että täällä ylhäällä on kivaa!! Aiemmin se oli Mauno joka tänne livahti, mutta nyt pikkukirppu keksi oikein mukavan uuden leikin..."livahdan tänne ettekä saa kiinni".


Olemme vielä rajoittaneet kissojen menoa parvelle, jossa olisi tietysti aivan ihanaa hipsiä pitkin parruja. Mutta kun alas tulo ei ole aivan vielä varmaa mitä kautta se tapahtuu, olemme sulkeneet portaat toistaiseksi.



Näitä pitkin se kulku olisi suotavaa, mutta Mauno jo yhtenä päivänä oikaisi kaapin päältä missä arvatenkin on talon rouvan aarteita melkoinen määrä. Ja itsepäinen kun olen, niin siellä ne pysyykin!


No kaikki hyvin tähän saakka, mitään ei mennyt rikki. Päätimme kokeilla mitä tapahtuu ja portaat on nyt vapaassa käytössä. Kerttu kulkee sieltä mistä pitääkin ja niin onneksi Maunokin. Leuhkana kirppu kuikistelee yläilmoista ja on olevinaan suurempikin talonvaltaaja ;0) Neiti ravaa eestaas ylös ja alas, mutta nyt kun sitten on vapaa pääsy parvelle, ei se näytä Maunon mielestä enään niin kiinnostava paikka olevankaan .


Tästä takan reunalta sinne aikaisemmin livahdettiin ja siinä se viehätys piilikin, jotain ei sallittua ja jännää.


Tänään paistelee niin ihanasti aurinko ja pakkastakin kymmenkunta astetta näin aamulla. Poika Kajaanista tuli vierailulle ja päätin jäädä kotiin päiväksi jotta saadaan jutusteltua kuulumisia kaikessa rauhassa. Illalla jo lähtö takaisin, koulu kutsuu vielä. Kirjoitukset olisi nyt takana, joten nyt vain jännätään pääsemmekö juhlimaan ylioppilasta keväällä. Voi miten aika rientää, 20 vuotta tulee tässä kuussa siitä kun sain tämän esikoisen kainalooni. Kääk...olen vanha!!

Sama tyyli näyttää jatkuneen, poika nukkuu vielä...kello lähenee 11:sta. Juttukaveria odotellessa näpsin aurinkoisia kuvia kotoa. Väkisinkin suu menee hymyyn ja olo sellainen että taas alkaa pikkuhiljaa herääminen talvihorroksesta.













Ihana paljastava aurinko, olisikohan sitten ollut hyvä juttu pestä ikkunat kun vielä oli lauhaa?

Mutta mitäpä moista murehtimaan, kyllä se kevät vielä tulee ja ikkunatkin pestyä. Tänään nautitaan auringosta ja pojan seurasta, illalla olisi tiedossa keilailua ja ruokailua työporukan kanssa.

Aurinkoista tiistai päivää ihanat!


9 kommenttia:

  1. :D Näyttää että tuo "kirppu"putoaa kohta, nyt ei kai...
    On hienoja kuvia sieltä taas esillä.
    Auronko taas alkaa täällä kin paljastaa ikkunanpesu tarpeen :) Mites pestään kun on taimia ikkunan aluset täynnä. Eli kesään jää, kun saa taimet pois niin sitten pestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerttu taiteilee kyllä oikein näppärästi yläilmoissa, mutta sohvalta saattaa joskus kiepsahtaakin kun rapsutusten lomassa kieriskelee ympäri :0)
      Aurinko on niin armoton, mutta viis siitä...ihanaa kun paistaa ja ikkunat pestään sitten kun jaksetaan ja pystytään.

      Poista
  2. Sulla on niin uskomaton määrä kaikkea ihanaa silmäniloa siellä ettei muista puoliakaan mitä piti sanoa kun pääsee loppuun :D
    Että sanonpa vaan nyt että nuo ikkunalaudat on ihan ylivetoihanat! Mä kans niin tykkäisin kun olis kunnolliset, leveät, istuttavat....mistä tulikin mieleeni, puupenkki! Vau! En muista olenki sotä ikinä ennen edes huomannut, mutta siinä on just sitä vanhaa charmia mitä vanhassa huonekalussa parhaimmillaan on!

    Ja pikkukirppunen, voi hänen söpöyttään!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikkunalaudat ovat kivat, harmi kyllä niin kissoistakin ;0) Harkinnassa maalaanko valkoisiksi, mutta täytyy katsoa ajan kanssa. mitä oot mieltä??

      Poista
    2. Mites aavistuksen harmaat? Antais pikkuisen kontrastia, mutta olis valoisat!
      Eiks kaikki tasot ole kissoista kivoja :D (ruokapöydät varsinkin)

      Poista
  3. Oi hyvänen aika sentään, kun on kaunista ja idyllistä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh, kiitos Heidi...muut huoneet sitten ovatkin vielä aivan pahvilaatikoissa ja rempan keskellä.

      Poista
  4. Mä voin kuvitella karvapalleroiden lystin teidän kotona!!

    Huikeet mahdollisuudet (ja kolot) ihanuuksille touhuta <3

    VastaaPoista
  5. No nimenomaan, siinäpä sitä ihmeissään ollaankin ;0)

    VastaaPoista