Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







torstai 17. huhtikuuta 2014

ELÄMÄN OHJEITA

Tämä tulostettu ja kahvilla tuunailtu teksti paperilla on pyörinyt pöydällä jo viikkotolkulla. En raaskinut roskiinkaan heittää, onhan tämä hieno lausahdus hyvä painaa mieleen ja ottaa esiin aina tarpeen tullen siinä vaiheessa kun elämä ei tunnu ihan niin helpolta.


Mietin ensin kehyksiä, mutta tulin siihen tulokseen että se on ihan kiva juuri näin kaikessa yksinkertaisuudessaan.


Olkoon nyt siinä, se voi olla toisena päivänä jossain muualla. 


Aurinko paistaa ulkona mitä ihanimmin, inhottavan paljastava mutta samalla niin piristävä. Rakkaalta työkaveriltani saatu lemmikki-kukka (tai paremminkin tykötarpeet, pieni ruukku + siemenet) aloitti kasvunsa vinhaa vauhtia valoisalla ikkunalaudalla. 


Ruukku oli sellainen ikävän tylsä muovikippo, tiedättehän mitä tarkoitan?? Laiska tuunailija ei sen ihmeempiä kehdannut tehdä, kuin ottaa kostean talouspaperin käteen ja sipaista hiukan maalia siihen. Sopivasti sitä hankaamalla ruukkuun, tulikin kiva patina pintaan. Menee täydestä, melkein aito saviruukkuhan siitä tuli ja on ainakin minun silmääni paljon miellyttävämmän näköinen.


Pienestä sitä ihminen ilon saa, katsotaan miten lemmikki kasvaa. 



2 kommenttia:

  1. Moi! Joskus yksinkertaisimmat jutut on ne kauneimmat. Joo ei tarvi kehyksiä.
    Ja kiva cconi-stoori tuolla alempana ;)

    VastaaPoista
  2. Näitä kissa tarinoita varmaan tulee riittämään jatkossakin, on ne sellaisia veijareita!

    VastaaPoista