Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt yhden teinin sekä yhden nuoren herran äiti ja ihanan miehen vaimo, jonka sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogissa seuraillaan myös näiden veijareiden touhuja ja kommelluksia.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

ETTÄ TÄLLAINEN PÄÄSIÄINEN

Meidän pääsiäinen taitaa hurahtaa sen ihmeempiä juhlia järjestämättä, kerrankin on aikaa muutama päivä touhuta kotona ja tyttökin meni Kajaaniin kavereidensa luokse. Saldona on että pukuhuone on tapetoitu ja nyt sitten vuorossa armoton pähkäily sisustamisen kanssa. Tähän tilaan ei päässäni ole ollut valmiina minkäänlaista visiota, koenkin tämän meidän talon haasteellisimpana huoneena. En vain oikein saa mitään järkevää ideaa päähän ja niinpä päivä onkin mennyt tavaroita ympäri pyöritellessä.
Tänään näyttää tältä, epätoivo valtaa mieleni  : (





Tiedättehän sen tunteen kun enään ei mikään vaihtoehto tunnu hyvälle ja pyörittelet tavaroita vain paikasta toiseen. Sen olen päättänyt, että ilman mitään uusia hankintoja on sisustuksen onnistuttava. Ainoa mikä silmään tällä hetkellä hyvältä näyttää, on tämä tapetti.


Se onkin jo kaksi vuotta odotellut kaapissa omaa paikkaansa, oli vain kerran ostettava kun silmäni siihen iskin. Pikkasen jännäsin onko pukuhuone sen oikea sijainti, mutta pelko oli turha...oli se. Kun nyt vain saisi tämän sisustus pulmankin ratkaistua.

Ei tämä pääsiäinen pelkästään tässä ole, sillä käväisin eilen pitkästä aikaa mutkin Kajaanissa. Sopivasti siellä sattui olemaan antiikkimessut ja pitihän siellä äidin kanssa käväistä. Lähdin aivan sillä mielin, että mitään isompaa en aio ostaa. Ja hyvin siinä päätöksessä onnistuinkin, saldoni jäi kuin jäikin tähän...



Nämä pienet suloiset miniatyyrit pääsevät nukkekotiin sitten joskus kun taas innostun aloittelmaan vanhan harrastukseni. Nyt tätä puuhaa riittää aivan tarpeeksi 1:1 koossa, joten minimaailma saa odotella vielä.
Vähänkö olen tyytyväinen itseeni, että ostokset jäivät tähän. Messujen tarjonta oli pääasiassa astioita, joten helppo oli päätöksessä pysyä. Vähän pettymys oli koko tapahtuma, vaikka myyjiä taisi olla normaalia enemmän paikalla. Mutta mukava oli jälleen tuttuja kauppiaita tavata ja muutamia tuttavia Kajaanistakin tuli vastaan.
Ajelin yöllä takaisin ja huomasin miten hyvälle tuntui palata kotiin tänne Ouluun, siitäkin huolimatta vaikka kova ikävä jäi poikaa ja vanhempiani. Olen niin tyytyväinen tähän maiseman vaihdokseen, taisi olla aivan oikea aika elämässämme tehdä tämä muutos. Vaikka ero vanhimmasta lapsesta tuntuu haikealle, niin on kuitenkin tosi asia että hänenkin tulevaisuus taitaa olla pian jollain aivan muulla paikkakunnalla. Elämän kait kuuluukin mennä näin, lapset kasvaa ja lentävät pesästä ulos.

Asiasta kolmanteen, suklaata pitää olla...


...vaikka kukko ei enään meillä vierailekaan, kuten se silloin teki kun lapset olivat pieniä. Tälle onkin naurettu monet kerrat, kun tyttö tunnusti olevansa monesti hereillä salaa, kun äiti hiippaili yöllä huoneessa piilottelemassa munia. Mukavia muistoja, jotka ovat perinteenä jo minun lapsuudestani.

Tänä pääsiäisenä  päätin varmaan jo kymmenennen kerran, että sipulikukat eivät ole minun juttuni! Alle viikko ja tulos on tässä : (


Aurinkoista pääsiäistä teille kaikille ihanat!

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin minustakin, onneksi en sitä liisteröinyt entisen kodin seinälle.

      Poista
  2. Kaunis tapetti. Joo, ei nuo sipulikukat kestä sisätiloissa montakaan päivää. On liian lämmintä sisällä niille. Kannattaa istuttaa ne pihalle ja saat iloita niistä keväästä toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa...siitäkö se johtuu ja minä kun vain syyttelin itseäni. En ole mikään viherpaukalo, se kyllä on tiedossa.

      Poista
  3. Onpa kaunis tuo tapetti! Kyllä ne huonekalut vielä paikkansa löytää :) Minulla kävi narsissilla samoin kuin sinun helmililjoilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään tapetista, onneksi vihdoinkin se on seinällä.

      Poista
  4. minulla on käyttämätön ja aloittamaton valtaisa nukkekoti vinttikomerossa. En vain saa tehtyä sille mitään. Ehkä se ei ole minun juttuni, tykkään enempi tästä oman kokoisesta maailmastani ja siinä värkkäämisestä.....

    VastaaPoista
  5. En ole minäkään moneen vuoteen hääräillyt minikokoisten sisustusten parissa, mutta varmaan joskus taas innostun aloittamaan. Siinä pääsee toteuttamaan aivan erilaisia sisustus juttuja kuin omassa kodissa ja aika monta uutta ystävääkin tuli sen harrastuksen myötä. Toimi jonkinlaisena terapianakin, kun omassa elämässä kaikki ei ollut silloin kohdallaan.

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Tapetti on kaunis, nyt kun vielä saisi sisustuksenkin kuntoon :0(

      Poista