ETTÄ TÄLLAINEN PÄÄSIÄINEN

Meidän pääsiäinen taitaa hurahtaa sen ihmeempiä juhlia järjestämättä, kerrankin on aikaa muutama päivä touhuta kotona ja tyttökin meni Kajaaniin kavereidensa luokse. Saldona on että pukuhuone on tapetoitu ja nyt sitten vuorossa armoton pähkäily sisustamisen kanssa. Tähän tilaan ei päässäni ole ollut valmiina minkäänlaista visiota, koenkin tämän meidän talon haasteellisimpana huoneena. En vain oikein saa mitään järkevää ideaa päähän ja niinpä päivä onkin mennyt tavaroita ympäri pyöritellessä.
Tänään näyttää tältä, epätoivo valtaa mieleni  : (

Tiedättehän sen tunteen kun enään ei mikään vaihtoehto tunnu hyvälle ja pyörittelet tavaroita vain paikasta toiseen. Sen olen päättänyt, että ilman mitään uusia hankintoja on sisustuksen onnistuttava. Ainoa mikä silmään tällä hetkellä hyvältä näyttää, on tämä tapetti.

Se onkin jo kaksi vuotta odotellut kaapissa omaa paikkaansa, oli vain kerran ostettava kun silmäni siihen iskin. Pikkasen jännäsin onko pukuhuone sen oikea sijainti, mutta pelko oli turha...oli se. Kun nyt vain saisi tämän sisustus pulmankin ratkaistua.

Ei tämä pääsiäinen pelkästään tässä ole, sillä käväisin eilen pitkästä aikaa mutkin Kajaanissa. Sopivasti siellä sattui olemaan antiikkimessut ja pitihän siellä äidin kanssa käväistä. Lähdin aivan sillä mielin, että mitään isompaa en aio ostaa. Ja hyvin siinä päätöksessä onnistuinkin, saldoni jäi kuin jäikin tähän...

Nämä pienet suloiset miniatyyrit pääsevät nukkekotiin sitten joskus kun taas innostun aloittelmaan vanhan harrastukseni. Nyt tätä puuhaa riittää aivan tarpeeksi 1:1 koossa, joten minimaailma saa odotella vielä.
Vähänkö olen tyytyväinen itseeni, että ostokset jäivät tähän. Messujen tarjonta oli pääasiassa astioita, joten helppo oli päätöksessä pysyä. Vähän pettymys oli koko tapahtuma, vaikka myyjiä taisi olla normaalia enemmän paikalla. Mutta mukava oli jälleen tuttuja kauppiaita tavata ja muutamia tuttavia Kajaanistakin tuli vastaan.
Ajelin yöllä takaisin ja huomasin miten hyvälle tuntui palata kotiin tänne Ouluun, siitäkin huolimatta vaikka kova ikävä jäi poikaa ja vanhempiani. Olen niin tyytyväinen tähän maiseman vaihdokseen, taisi olla aivan oikea aika elämässämme tehdä tämä muutos. Vaikka ero vanhimmasta lapsesta tuntuu haikealle, niin on kuitenkin tosi asia että hänenkin tulevaisuus taitaa olla pian jollain aivan muulla paikkakunnalla. Elämän kait kuuluukin mennä näin, lapset kasvaa ja lentävät pesästä ulos.

Asiasta kolmanteen, suklaata pitää olla...

...vaikka kukko ei enään meillä vierailekaan, kuten se silloin teki kun lapset olivat pieniä. Tälle onkin naurettu monet kerrat, kun tyttö tunnusti olevansa monesti hereillä salaa, kun äiti hiippaili yöllä huoneessa piilottelemassa munia. Mukavia muistoja, jotka ovat perinteenä jo minun lapsuudestani.

Tänä pääsiäisenä  päätin varmaan jo kymmenennen kerran, että sipulikukat eivät ole minun juttuni! Alle viikko ja tulos on tässä : (

Aurinkoista pääsiäistä teille kaikille ihanat!