Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

PANNUKAKUN MITTAINEN JUTTU, TAI HIMO HAMSTRAAJAN TARINA

Tästä se sitten lähti...




Aina aika ajoin saamme herkutella pannarilla, kun tyttärelle iskee yllättävä halu tehdä jotain hyvää. Ja tähän hyvään on erinomaiseksi reseptiksi todettu tämä ohje joka nyt ikuistettiin myös keittiön seinälle.


Siihen vähän vadelmahilloa päälle ja juuri sopivan kokoinen "pieni" nokare jäätelöä, maku nautinto on taattu... nam ja slurps...samoin ylimääräiset kilot!
Samalla kun tuli otettua jälleen kuvia keittiöstä (kun muutakaan valmista ei juuri vieläkään ole), napsin otoksia myös jälleen kaikista aarteista mitä on tullut eri paikoista haalittua.


Huomasinpa taas kerran JÄLLEEN, että taidan olla melkoinen hamsteri (hamstraaja) mikäpä nyt sitten oikea nimitys tälle taudille onkaan...






Kun sitä kaikkea kivaa ja kaunista tuppaa tulemaan vastaan vähän turhankin usein, alkaa hyllyt olemaan täynnä tätä kaikkea ihanaa. Jostain sairaan ihmeellisestä syystä jopa tykkään siitä, että etenkin keittiössä on paljon tavaraa...sitä kaunista ihanaa, aarteita vuosien varrelta (minimalistisen sisustaja kauhu). Uskokaa tai älkää, muistan kaikki mikä on mistäkin löydetty tai saatu.

Nyt en taida enempää tunnustaa kerralla heikkouksiani, palataan niihin taas joskus sitten myöhemmin...
ÖITÄ!


8 kommenttia:

  1. Kaiken tärkeän hamstraaminenhan on ihanaa :)Minä myös muistan joka ikisen tavarani tarinan.

    VastaaPoista
  2. IHANAA, onneksi täältä löytyy samanhenkisiä muitakin "hamstraajia", sillä luultavasti monetkaan tuttavistani eivät oikein ymmärrä tätä harrastustani. Ja hei, tuo onkin huomion arvoinen juttu...nimenomaan TÄRKEÄÄ ;0)

    VastaaPoista
  3. Oi voi, sama hamsterihimo se täälläkin on. Nyt olen remontin tieltä tyhjennellyt oikeasti rankalla kädellä kaappeja ja jatkan edelleen. Tekee kyllä mahdottoman hyvää! Ihana idea tuo taulu.. olen samanmoista pohtinut tänne meillekin. Ihanaa päivän jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, hamsterien määrä eikun lisääntyy ;0)
      Pitäisi välillä tosiaankin tyhjennellä varastoja, mutta kun ei osaa päättää mistä raaskis luopua. Kunhan koti saadaan valmiiksi, sitten viimeistään meillä alkaa kirpputori.
      Taulu on kiva lahja siskoltani, siinä on mukana valkoinen tussi, joka lähtee pyyhkimällä pois. Joten reseptejä voi vaikka välillä vaihdellakin.

      Poista
  4. Kauniit tavarat saavatkin olla esillä ja niistä pitää nauttia! :) Hamsterin vikaa täälläkin...

    VastaaPoista
  5. Voi miten paljon kaunista tavaraa - jää pannari ihan sivuosiin, vaikka on hurja herkkunälkä:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaisi kyllä pannarit jättääkin väliin, kun vain tyytyisi katselemaan näitä aarteita ei näitä kilojakaan tulisi lisää.

      Poista