Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt yhden teinin sekä yhden nuoren herran äiti ja ihanan miehen vaimo, jonka sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogissa seuraillaan myös näiden veijareiden touhuja ja kommelluksia.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

NAISTENPÄIVÄÄ TULPPAANEIN

Mies muisti meitä kahta talon naista tulppaanikimpuilla, tytölle vaaleanpunaisia ja äidille oransseja. Ihania väripilkkuja tähän tasaisen harmaaseen säähän mikä ulkona vallitsee.




Ruusut yhtä lukuunottamatta nuukahtivat ennenaikojaan, mutta yksi näkyy viihtyvän täällä lasikuvun alla


Kotiin hiukan tehty muutamia pieniä järjestelyjä...aivan pieniä vain!





Sermi on tähän asti ollut kasassa nurkassa, koska sille ei löytynyt oikein sopivaa paikkaa. Mutta onneksi näitä ideoita löytyy toisilta samankaltaisilta sisustuhöperöiltä ja näinpä ratkaisu oli lähempänä kuin 
arvasinkaan : ) 


 Matkalaukut pinoon olohuoneen rautasängyn päätyyn.



Nämä aarteet ovat odottaneet yläkerran valmistumista, mutta koska sinne pääsy näyttää venähtävän niin saavat nyt ilahduttaa meitä tässä.




Vanhat valokuvakehykset ovat tämän viikon kirppislöytöjä "maailmalta". Samoilta reissuilta löytyi myös matkalaukkukuvassa oleva ylin laukku ja nämä...









Mitähän nykynuoret ajattelisivat näistä sanoista tässä nykymaailmassa?? Ei olisi yhtään pahitteeksi joskus palata hiukan ajassa taaksepäin ja käydä arvomaailmaa läpi aivan jokapäiväisessä käyttäytymisessä. Joskus suututtaa ihmiset jotka eivät osaa sanoa kiitos tai pyytää anteeksi jos siihen tarvetta olisi, möllötetään vain kuin vähä-älyiset tai sanotaan oho ja kun avaat oven niin kävellään vain ohi avoimesta ovesta vilkaisemattakaan ja sanomatta mitään. Oletteko samaa mieltä että nämä perusasiat ovat monelta kadonneet?



Pienetkin maton kääntämiset yms. saavat yllättävän suuren muutoksen aikaan ja piristää kummasti taas omaa mieltä. Ihanaa naisten päivää kaikille maailman ihanille naisille!!

12 kommenttia:

  1. Kyllä on kaunista ja viihtysätä...Oikein ihanata meijän päivää sinullekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lovviisa ja ihanaa päivää sinulle myös!

      Poista
  2. Aijai, kylläpä on taas kaunista! Etenkin tuo toiseksi alimmainen kuva on jotenkin niin seesteinen. Kyllä tosiaan ei tekisi pahaa vilauttaa nykyajan oppilaille tuollaista vanhaa oppilaskirjaa :)
    Hyvää naistenpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari! Sanos muuta, eikä kyllä toisille vanhemmillekaan.

      Poista
  3. Ihanaa Naistenpäivää sinulle!
    Voi kuinka upea sermi, olipa kiva kun keksit sille noin oivan paikan!
    Kaikkea ihanaa siellä teillä on muutenkin, en voi muuta kuin huokailla vaan kuviasi katsellessani, <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttu, on ihanaa olla nainen!
      Sermi on suloinen ja onneksi nyt vihdoinkin on esillä, paikan sille keksi kyllä joku aivan muu kuin minä :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos Satu ja oikein ihanaa naistenpäivä iltaa!

      Poista
  5. Sinulla on aivan upeita vanhoja tavaroita, joita katselen kuvistasi lumoutuneena. Vanhoissa tavaroissa on jotain, mikä kiehtoo mieltäni hyvin suuresti. Ihana uppoutua ajatuksiinsa ja miettiä mitä mikäkin tavara on ehtinyt näkemään elämänsä aikana..

    Ja täytyy kyllä sanoa, että "käytöksen kultainen käsikirja" on nykyään täysin vieras monille ihmisille. Tuntuu kuin sana anteeksi olisi pyyhkiytynyt kokonaan pois puhekielestämme.

    En kyllä ihmettele, että huonot käytöstavat vain jatkavat kulkuaan, kun seuraa joidenkin ihmisten tapaa kasvattaa omia lapsiaan. Ei ole kauankaan kun olin kaupassa ja joku pikkupoika tuli täysillä pikkuisen kärryn kanssa autoa leikkien ja törmäsi kärryyni niin, että niissä olevat tavarat vain kaatuilivat. Pojan äiti totesi tähän "oho, katos vähän mihin meet" ja jatkoivat kumpikin matkaansa minua millään muotoa huomioimatta. Tällaiset tapahtumat jättävät aina jokseenkin mietteliääksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat tavarat puhuttavat, niissä on juuri se kiehtovuus kun miettii kenen esine on ollut aiemmin ja millaista siihen aikaan ollut.
      Harmi että tätä tälläista kasvatusta näkee paljon, mihin on hyvät tavat unohtuneet niin monelta vanhemmaltakin. Maailma muuttuu, mutta onko se suunta parempaan vai ei...välillä mietityttää.

      Poista
  6. Hei, paketti tuli perille, kiitos! Aivan ihana taulu, löytää varmasti paikkansa seinältä :) Laitan seuraavaan postaukseen kuvan.

    VastaaPoista
  7. Olehyvä ystäväni, kiva jos tykkäsit :)

    VastaaPoista