Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 12. helmikuuta 2017

RAAKAPELI

Yläaulassa on pari nojatuolia jotka ovat aikansa ilahduttaneet värillään, mutta ei enään. Laitoin tuolit myyntiin ensin molemmat, mutta sitten päätinkin pitää toisen itsellä pienenä kokeilukappaleena. Tietyissä sisustusehdissä vilahtelee tämän tästäkin erilaisia nojatuoleja jotka on purettu aika ronskin käsin ja jätetty sellaiseen kuosiin. Jotain hauskaa niissä on ja uteliaisuus heräsi kurkistamaan tämän nojatuolin sisään, josko tästä saataisiin jotain aikaiseksi.

  
Jännää, mitä sisältä löytyy




Mauno häärii apuna jälleen : ) Verhoilun sisälle oli sujautettu kaksi kymmen pennistä muistoksi, ihana ele verhoilijalta!




...ei näytä lupaavalta, sisältä paljastui katastroofi!!!! Kaiken maailman täytteet pursusi suoraan verhoilukankaan alta ja meinasi levitä käsiin.





Meinasin jo nakata koko hökötyksen kaatopaikalle, mutta sitten ajattelin vielä kokeilla jotain. Kävin hakemassa halvinta mahdollista lakanakangasta, jota ei ole käsitelty millään. Liottelin kankaan ensin kahvissa ja kuivattelun jälkeen aloitin verhoilun.


Katsoin lehtien kuvista ja omasta tämän tyylisestä tuolista mallia ja totesin että aika ronskilla otteella saan tämän toteuttaa...kokeillaan. Otin talteen kaikki pikkunaulat  mitä purkuvaiheessa irtosi ja niillä aloin naputtelemaan kangasta kiinni.







Ruskealla vahalla tein pientä "patinaa" kankaaseen vielä, jotta se näyttäisi aidommin vanhalta sisuskankaalta. Vielä muutama ommel sivussa olevaan kankaaseen täytyy tehdä ja se on siinä sitten!



Oikeastaan siitä tuli ihan kiva, saa jäädä siihen ainakin toistaiseksi : ) Olen siis sittenkin sisustusmuodin orja : )

2 kommenttia:

  1. Sopii tuohon kuin nakutettu! Näytti kyllä purettuna aika rohjolta mutta upeasti annoit tuolille uuden elämän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin, rohjo (ihana sana) onkin oikein hyvin kuvattu ; )

      Poista