Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







keskiviikko 30. elokuuta 2017

JUTHBACKA

Vaikka elämme nyt suruaikaa, haluan palata taas iloisempiin asioihin... luulen että isäkin niin haluaisi meidän tekevän. Kävimme pariviikkoa sitten Uusikaarlepyyssä Juthbackan markkinoilla nyt toistakertaa ja yhtä mukavalle tapahtumalle tuntui kuin viime kesänäkin. Myyjiä paikalla monta sataa ja suurin osa myi antiikkia, joten valikoimaa taas piisasi.





















Paikalla myös tällaiset kaverukset. Kieltämättä kun heidät näki, ei tehnyt mieli ostaa vuohentaljaa viereisestä kojusta.




 Minullakin oli tällainen pyöränistuin kun olin pieni tyttönen : )


Olimme tälläkertaa yötä täällä ja kävimme illalla kävelyllä tapahtumapaikalla jossa oli mukavaa iltaohjelmaa kaiken ikäisille. Lauantai aamuna pääsin uudestaan markkinoille kiertämään kaikessa rauhassa, sääkin oli mitä ihanin vaikka pieni sateen pelko olikin koko ajan yllä.




Ai että löysinkö mitään?? 
Löysin ja matka jatkui vielä pariin muuhunkin kivaan paikkaan, siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. Eeviregina30. elokuuta 2017 klo 22.47

    Juthbacka on aina yhtä kiinnostava, harmi etten tänä vuonna päässyt sinne fiilistelemään. Ja otan osaa suruusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna30. elokuuta 2017 klo 23.05

      Kiitos, suru on suuri mutta elämä jatkuu ja muistot jää.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)