KESÄ JUTTUJA

Säät näyttävät nyt hellivän meitä oikein kunnolla, onnekkaita ne jotka vielä saavat lomailla. Toki töitäkin on kiva tehdä auringonpaisteessa, liikkuva maisemakonttori on mitä ihanin paikka tällaisilla ilmoilla!

Viime kesäinen ruusu tekee sittenkin kukkia, keväällä olin jo heittämässä rankaa roskiin.

Ihana ystäväni toi joku aikaa sitten kauniin kimpun oman pihan kasvateistaan, valitettavasti kukat eivät ole ikuista ja niinpä nämä ovat jo mennyttä kauneutta...

...niinpä annoin periksi punkkihysterialleni ja keräsin muutaman kasvin oman pihan pientareilta. Hiukan vaatimattomia edelliseen kimppuun verrattuna, mutta mielestäni kauniita : )

Rakastan ylikaiken erilaisia vanhoja pulloja ja purnukoita, minusta ne ovat todella kauniita käyttää myös kukkamaljakkoina. Niinpä olinkin enemmän kuin iloinen löytäessäni eilen Kemistä tämän vihreän suuren pullon ja vieläpä todella edulliseen hintaan.

Joskus jätin ostamatta tällaisen eräältä Oulun kirpparilta ja olen katunut sitä monet kerrat. Näitä vihreitä ei vaan näytä tulevan vastaan sitten millään, ei ainakaan silloin kun sitä alat etsimällä etsimään. Nyt se sitten vihdoinkin löytyi ja puolet halvemmalla kuin se minkä menetin aiemmin pöljyyttäni, mikä tuuri : )

Kesä on tuonut tullessaan meidän pihalle monenlaista vilskettä, pikkulintujen ja oravien lisäksi fasaani rouva on saanut poikaset ja kävelee polleana nyt neljän pienokaisensa kanssa, samoin kuovi kulkee oman poikueensa kanssa meidän pihamailla. Sitten on meidän suloinen Tahvo, joka on niin kesy että aivan jo pelkäsin että se narskauttaa varpaasta ohikulkiessaan. Yllätys oli suuri kun siili tulla taapersi luokseni aivan jalan viereen ja myöhemmin pallero seurasi miestä autojen luota terassillemme aivan kuin koirat konsanaan : )

Tahvo tykkäsi kovasti kissojen herkänvatsan raksuista, rouskutus vain kävi kun herkut katosivat parempiin suihin. Ahne mokoma, olisi syönyt varmasti pussillisen jos olisi annettu.

Siilejä on ollut kaksikin, eräänä päivänä laavun luona taisi olla jonkilainen tappelu menossa näillä keveruksilla heinikon rapinasta ja äänekkäästä tuhinasta päätellen. Ainakin Tahvoksi nimetty piikkikasa taitaa asustella laavun alla, sinne olen nähnyt sen monesti mönkivän. Myöhemmin jouduin kyllä kyseenalaistamaan Tahvon sukupuolen, sillä eräänä aamuna minua kohtasi ikävä ja aika omituinen näky.
Kun aikaisin aamulla astuin ovesta ulos, alkoi laavun luota kuulua mahdotonta kahinaa ja räpistelyä. Kun menin lähemmäksi, näin kuovin joka lähti minua karkuun roikottaen jotain kynsissään. Ihmetelin ensin mitä niin suurta se kantoi ja kun se lähti uudelleen lentoon, näin että kantamus oli nyrkin kokoinen siilen poikanen. Enkä voinut erehtyä näystä, se oli siili ja lintu oli kuovi, aika outoa!!! Olin niin vihainen linnulle, että koko aamu meni haukkuessa eläin poloa ja uhkasin lahdata julman pedon kotiin palattuani. En olisi halunnut tuota tapausta nähdä, surullista miten julmaa elämä onkaan!
Tämän jälkeen ei ole näkynyt yhtäkään siiliä, pelkään pahinta : (

Näin kesäisissä tunnelmissa täällä ollaan, muurikalla paistetut letut kuuluvat kesään ainakin yhden kerran ja jäätelön kera tottakai. Nautitaan lämmöstä ja kukista kun vielä pystytään!