Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 22. lokakuuta 2017

KEINUEN KOHTI TALVEA

Niin se vaan näyttää että talvi tulee, perjantai aamuna oli jo ihan vähän lunta maassa. Nyt jo sulanut pois, mutta kylmää on... hrrr!! Miten se talven tulo muka yllättää aina, vaikka taatusti joka vuosi näihin aikoihin se sieltä tulee. Taas tuli kiire ottaa paviljonginkatos pois paikoiltaan ja terassin matot ne on iloisesti jäätynyt alustaansa kiinni. Vallan hassulta näytti täydessä kukoistuksessaan olevat margeetat valkoisen lumen kanssa, eipä ole ennen minun hoivissa näin pitkään säilyneet...







Jokin kummallinen ylivarjeleva side ja rakkaus tämän kesän kukkasiin herätti suuren huolen ja yritin pelastaa ne nostamalla sisälle suojaan yöksi luvatusta pakkasesta, toisin kävi...


...olisivat ilmeisesti säilyneet paremmin jäätyneinä. Kovin tyhjältä alkaa näyttämään pihalla pikkuhiljaa, täytynee antaa periksi ja kantaa kesäkalusteetkin varastoon... tervetuloa talvi!


Leikkasin viimeiset säilyneet kukkaset maljakkoon, vielä hetken saan muistella kesää.



Siirrymme siis pikkuhiljaa jokainen enemmän kotijemme suojaan ja lämpöön, näemme naapureidemme kanssa luultavasti taas seuraavana keväänä ; ) Voi kun saisi käpertyä talven ajaksi talvihorrokseen kuin karhu, se sopisi minulle vallan mainiosti!

Mutta on kylmissä ilmoissa jotain mukavaakin, se herättää pesänrakentamisvimman taas eloon ja tuntuu siltä että koti täytyy varustaa talveen ja aivan uuteen uskoon. Jospa vihdoinkin malttaisin keskittyä tuleviin tapetointi suunnitelmiin ja muutamiin maalaus projekteihin, yhden sain jo toteutettua.



Kerroinkin jo aiemmin että sain naapuriltamme ihanan vanhan keinutuolin joka kaipasi hiukan pientä fiksailua. Laiskuus voitti ja en alkanut irroittamaan kokonaan maalia pois, vaan irrotin kaikki mikä rapsuttelemalla lähti, hioin ja pakkeloin. En halunnut liian siloiteltua, vaan pienet kuhmut ja kolot saivat jäädä näkyviin.


Laitoin alle Otex-tartuntapohjamaalin ja päälle Helmi-kalustemaalin jonka sävyn koetin löytää lähelle alkuperäistä, voimakkaasti vihreään taittuva harmaa.



Nyt sitten olisi jälleen yksi ylimääräinen huonekalu laitettava myyntiin, entinen makuuhuoneessa ollut keinutuoli joutaa kiertoon tämän kaunottaren tieltä.

Aurinkoista sunnuntaita!

2 kommenttia:

  1. No onpa keinutuoli-kaunotar! Sielläkin näkyy olevan anteliaita naapureita :) (itsekin sain vastikään upean keittiökaapin). Niin se vaan tulee talvi aina yllättäin. Minäkin laittelin ruukkuja ja muuta ulkokalustetta talviteloille, koska yöllä tosiaan menee jo pakkasen puolelle, vaikka voivathan ne lämpimät säätkin vielä sieltä tulla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh, naapurillamme on vaikka mitä ihanaa taloa myöten! Tänään ei lumesta tietoakaan, saas nähdä mitä Rovaniemellä on edessä kun sinne menen 😬

      Poista