Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 1. lokakuuta 2017

VARJAKANSAARI


Teimme miehen kanssa sunnuntain ratoksi ulkoiluretken Varjakansaareen, joka sijaitsee Oulunsalon Varjakassa... meiltä noin 14 km. Saarella  on toiminut vuosina 1900-1928 Varjakan saha, joka oli aikanaan Pohjoismaiden suurin. Sahan palveluksessa oli enimmillään noin 700 henkilöä, saarella oli sahan pääkonttori, työntekijöiden asuntoja, ruokala, kaksi kauppaa, elokuvateatteri ja oma palokunta.


Sahan toiminta loppui 1929 sahan pääakselin katkeamiseen ja globaaliin lamaan.
Saha ehti toimia Varjakassa 30 vuotta ja sen tuloksena Varjakkaan syntyi valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. Sahayhdyskunnan suunnitteli Oulun lääninarkkitehti Harald Andersin ja se rakennettiin harvinaisella pystyhirsimenetelmällä.
Ennen sahaa Varjakassa rakennettiin valtamerikelpoisia purjealuksia.
Sahatoiminnan jälkeen Varjakansaari toimi Ouluyhtiön johtajien kesäpaikkana. Toisen maailmansodan aikaan siellä oli myös sotavankileiri.

Saareen pääsee Varjakan venesatamasta kapulalossilla, joka kulkee kahden ihmisen hartiavoimin vaivattomasti vaijeria pitkin vastarannalle.



 Näillä sitä kapuloitiin lossi saareen : )





 Sinne jäi venesatama ja saavuimme saareen...



 Aikamatka alkakoon...




 ...polkuja pitkin kohti autiotaloja...



Ensimmäisestä vastaan tulleesta talosta ei ollut tietoa mikä se on ollut, vieressä näkyy paritaloja joissa on asunut sahan työntekijöitä.




Takana häämöttää sahan konttorirakennus, jota on jossain vaiheessa kunnostettu... tämä oli siis hyvässä kunnossa verrattuna moneen muuhun rakennukseen.










Paritaloja oli viisi, joitakin on kunnostettu ja toiset ovat päässeet enemmän rähjääntymään ajansaatossa...













Autioitunut saari on upea paikka retkeilylle, hiljaisuus ja kauniit autiotalot pistävät väkisinkin mielikuvituksen liikkeelle ja sitä miettii millaista elämää täällä on ennenvanhaan eletty.














Kuudennesta paritalosta ei ollut jäljellä kuin kivijalka


Kivijalkaan oli kaiverrettu teksti: AAMU OLI LÄMMIN MUTTA TAIVAALLA ON VAALEA SININEN




Seuraava rakennus on virkamiesten asuintalo...











 ...ja viimeisenä komea paloasema...








Saarella olisi kerrottavanaan varmasti monenlaisia tarinoita, yksi surullisimmista varmasti on 18. lokakuuta 1907 sattunut onnettomuus, jossa hukkui 20 sahalla lastaamaassa ollutta oulunsalolaista naista. Heitä kuljettanut hinaajan vetämä purjevene kaatui, vain neljä naista ja proomun peräsimessä roikkunut venemies pelastuivat.




Loppumatka olikin jo hiukan helpompi kulkuisempaa reittiä joka johti rantaan Varjakan Vene Ry:n omistamalle saunalle. Täällä söimme eväsleivät ja joimme kahvit, kyllä maistui hyvälle!






 Vastarannalla näkyy venesatama...


Suosittelen kyllä täällä käyntiä, jo pelkkä lossimatka oli pieni elämys. Kapulalossin avaimen saa haettua Warjakan grillistä, varmistaakseen lossin omaan käyttöön kannattaa varata avain valmiiksi.
Lisää Veikko Sarkkisen ottamia kauniita valokuvia rakennuksista löytyy täältä.

Leppoisaa sunnuntai iltaa!

8 kommenttia:

  1. Olipa kiinnostavia kuvia! Tuolla ei siis asu enää kukaan? Eikö taloja myydä,vai miksiköhän? Tosi kauniin näköisiä taloja ja ihmeen hyvin säilyneitä sabotaaseilta. Onko sinne vähän vaikeampi kulku, ettei nuoriso ole viitsinyt lähteä rikkomaan ikkunoita ja spreijaamaan seiniä?

    VastaaPoista
  2. Talot ovat saaressa, joten kulku tapahtuu ainoastaan joko veneellä tai tuolla kapulalossilla. Talot omistavat Oulun kaupunki ja monenlaisia suunnitelmia saarelle on ollut, mutta kustannukset ovat todella suuret jos talot kunnostettaisiin...joten raha taitaa olla se mikä ratkaisee. Rakennukset eivät suurimmaksi osaksi ole enään niin hyvässä kunnossa. Joskus näitä on kunnostettukin, mutta jostain syystä jääneet ilman käyttöä. Sääli että näin näitä kauniita rakennuksia katoaa, kenelläkään ei ole rahaa tai halua kunnostaa ajoissa ja sitten on liian myöhäistä ja kallista. Helsingissäkin purettiin vasta aivan ihastuttava autioitunut huvila-alue joka olisi ollut todella ihana paikka jos olisi säilynyt ja pidetty kunnossa. Siellä onneksi ennätin myös käydä, ennen kuin uusi asutusalue valtasi paikan.

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. On se, sääli kun näin upeat talot jäävät autioiksi!

      Poista
  4. Hei Johnna! Voiko sinua mitenkään lähestyä sähköpostitse?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita viestiä tällaiseen osoitteeseen: sofiantupa@kajaani.net
      En käytä tätä enään, mutta annan toisen osoitteen täältä kautta. Jos minusta ei kuulu mitään, niin muistuttele täällä... 😊

      Poista
  5. Hei!
    Kävin laittamassa viestiä antamaasi sähköpostiosoitteeseen :)

    VastaaPoista