TÄÄLLÄ EI TAPAHDU YHTÄÄN MITÄÄN, VAI TAPAHTUUKO?

Nyt tuntuu siltä että en saa mitään kotona aikaiseksi, muualla kyllä onneksi.
Monta kivaa projektia odottelisi toteuttajaansa, mutta kun ei kehtaisi millään! Mutta yhden asian olen tehnyt sentään viikko sitten, pensselöin yläkerran valkoisen kaapin harmaaksi. Tätäkin olin mielessäni suunnitellut pitkään, mutta tehtyä en saanut ennen kuin nyt. Tykkään kovasti, kaappi sopii aulaan paljon paremmin tässä värissä ja jos joskus alkaa kaduttamaan niin maalataan uudestaan : )

Kuva ennen...

...ja nyt...

Kuvaus pimeässä ei oikein anna oikeutta väreille, mutta vannon että täällä livenä on parempi näin. Toisen maalaus projektin sain juuri naapuriltamme, ihana vanha kiikkutuoli kotiutuu meille pian kun vähän sitä ensin rapsuttelen ja sutaisen ; )
Yläkerran isompaan vierashuoneeseen löysin kauniin vanhan lipaston Lundagårdista  muutamia viikkoja taaksepäin. Tämän kohdalla hiukan vielä mutustelen mitä värin kanssa tapahtuu, kyllä se vaihtuu mutta mihin suuntaan päädyn...

Tiedän että harmaa sopisi tähän hyvin, mutta täytyy varoa että aivan kaikki ei muutu harmaaksi. Kirppareilla ei juurikaan ole tullut kesän antiikkiähkyjen jälkeen kuljettua, mutta ohimennen aina jossain poikkean työmatkoillani. Mitään ihmeempää en hae enkä oikeastaan haluakaan, mutta koskaanhan ei tiedä mitä ylitsepääsemätöntä vastaan tulee.

Voisikohan sellaisiksi luokitella esimerkiksi vanhat kattilankannet tai taulunkehykset?? 

Kehyksissä oli mukana taidettakin, mutta yhtään väheksymättä sen tekijää päätin kuitenkin pitää itselläni pelkät kehykset : )
Voisiko myös ylitsepääsemättömän tarpeelliseksi nimittää pari vanhaa lasikulhoa...

...tai yhtä pienen pientä suloista vanhaa puuheppaa??? Kyllä kait, ainakin se osto hetkellä tuntui juuri siltä : )

Kun nyt sitten alan ynnäämään kaikkea tuikitarpeellista kasaan, olen tainnut sittenkin käydä muutaman kerran ihan vaan ohimennen kirppareilla ; ) Onhan tässä taas tullut käytyä niin monella eri paikkakunnalla, että olisi jo suorastaan ihme jos en minnekään eksyisi välillä.

Samaan syntilistaan lisään vielä pari Kalixin aarretta, mitkä taisi jäädä mainitsematta taannoin kun sieltä vanhan puusohvan hain. Näin tämä meidän elämä täällä tuppaa menemään, aarteita tulee ja aarteita menee... taas olen kerännyt tavaraa mojovan läjän kirpparille vietäväksi ja muutama huonekalukin on taas vaihtanut omistajaa. Tämä tavaroista luopuminen välillä on oikein mukavaa, sillä koskaanhan ei tiedä mitä ylitsepääsemättömiä aarteita tulee vastaan kotiin vietäväksi!

Nyt lähden raaputtelemaan kiikkustuolia, nautitaan vielä vapaasta tämä ilta!