JA TAAS PERJANTAI

Kyllä nämä viikot vierähtävät, yksi syy siihen on minun todella vaihteleva työni... ei tässä perässä meinaa pysyä itsekään : ) Mutta kevät on edennyt rytinällä, yhden yön kun olin pois niin lumet olivat melkein hävinneet kokonaan. Tänään vielä kaikenlisäksi saadaan taas nauttia auringosta ja jopa aivan lämpimästäkin säästä, toivottavasti tätä riittäisi viikonlopullekin.
Kävin tänään Iissä pikinmiten asiakkaalla ja veski reissulla tuli tehtyä heräteostos, mutta ei hullumpi sellainen. Kauniit juuttimatot olivat niin mukavan pehmoisia, luulen että aamuisin on kiva nousta sängystä ja astua ensimmäisenä näille...

Valoisat aamut ovat aiheuttaneet sen, että herään melkein joka aamu jo reippaasti ennen kellon soittoa. Keväässä on ihmeellistä taikaa, väkisinkin vetää suupielet ylöspäin. Ja voi mikä ihana lintujen laulukonsertti kuuluu joka puolelta kun astut ulos! Mattikin on löytänyt morsiamensa jälleen, kissoilla taas riittää ihmettelemistä kun uljas pariskunta käyskentelee pihalla.

Tänään sainkin kuulla jännittävän tarinan asiakkaalta mistä nämä upeat linnut ovat meille tulleet. Fasaaneja kasvatetaan kolmella eri paikkakunnalla ja nämä meidän yksilöt on tuomalla tuotu tänne, kuten myös Kajaanin suuntaan missä niitä myös on tullut nykyään vastaan. Syy miksi niitä tuodaan, liittyy metsästyskoirien harjoituttamiseen. En ole aivan varma mitä tästä olen mieltä, mutta niitä ruokitaan ja toki ne ovat alkaneet lisääntymäänkin meillä luonnossa.  Lintujen uhka ei ole nämä koirat, vaan enemmänkin esim. kotkat joita täälläkin näkee jonkin verran ja valitettavasti niitä jää myös autojen alle. Kuulin myös että meidän kulmilla on ilveksiä, joten kyllä saa kissat hyvinkin olla aidatussa häkissä eikä vapaana juoksentelemassa.
Onneksi nämä meidän kotirontit eivät sellaista kaipaakaan, Kerttukin on vasta yhden kerran ollut ulkona ja Mauno ei kertaakaan kun eivät sinne halua lähteä. Aina näin keväällä se vaatii ensin hiukan totuttelua, etenkin Mauno arkajalalta. Vaikka iso kooltaan onkin, on hän vallan arka poika kaikille yllättäville tilanteille ja äänille. Siksipä Maunon näyttelyurakin loppui lyhyeen vaikka menestystä olisi ollutkin, onhan meidän poika joskus ollut Moskovan näyttelyn kaunein kissa : ) Siellä ei ole käyty meidän toimesta vaan näiden kasvattajan. Meillä karvakuonot saavat nauttia vain onnellisesta kissojen elämästä kotona. Melkoisia komentelevia nautiskelijoita niistä on tullutkin, kyllä isäntäväki menee sinne mihin komennetaan ja rapsutuksia tulee kun käsketään... ja meillähän käsketään!


Nyt makkaran paistoon nuotiolle, mukavaa viikonloppua!

Loppuun vielä tämän perjantain piristys, en löytänyt sopivaa viherkasvia terriiniin... mutta hyvältä näyttää oreganokin ja taatusti ei ole myrkyllinen ; )

 Ja nyt poistun, heip!