Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 2. syyskuuta 2018

ENSIMMÄINEN YÖ VALLGÅRDISSA

Tämä viikonloppu olikin aika erityinen ja jännittävä, olimme ensimmäisen yön Vallgårdissa. Pakkasimme pakettiauton ja ison peräkärryn täyteen keräämiäni aarteita ja suuntasimme kohti Pohjanmaata. Eilen kävi eräs vanhantavaran kauppias hakemassa pois kaikki taloon jääneet "kauhistukset" ja pääsimme kantamaan enemmän omannäköistä tilalle. Samalla lastasimme paluukuormaan kaikki talon sisällä olevat roinat ja roskat, ensi kesänä odottaa vielä varastot. Täytyy kyllä ihmetellä miten toiset keräävät kesäasunnoilleen kaiken Pas...n ja vielä kehtaavat oleskella siellä. Olisittepa nähneet ne patjat!!!!! Onni oli että he eivät ole olleet mitä himohamstraajia, mutta kyllä sitä kaatopaikalle vietävää riittää.

Saimme ihmeen paljon aikaiseksi raivauksessa ja pihamaallakin ennätettiin hiukan siistiä paikkoja. Vaikka minkäänlaista suursiivousta ja remonttia ei vielä ennättätetty tekemään, niin kyllä omat tavarat tekivät jo paljon tunnelmaa. Vielä en uskalla näin syksyä kohden olla yksin yötä, ensin täytyy saada tutustua paikkaan ja todeta että mitään hirveitä kummituksia ei talossa ole. Oli kiva tutustua jo yhteen lähinaapuriin, se luo turvallisen olon jos joskus sitten yksinkin siellä yövyn ; ) Tällainen höperö minä olen, mutta minkäs teet jos mielikuvitus alkaa laukkaamaan ja sittenhän sitä alkaa kuvittelemaan vaikka mitä!

Tässä hiukan tämän viikonlopun tunnelmia ja aikaansaannoksia. Tämän näköisiä kalusteita kannettiin ulos, onneksi ne on nyt pois!!!


 Oli ihana tunne kantaa omia tavaroita tilalle...








 Ja vaikka kaikki on huiskinhaiskin, tuntuu jo paljon enemmän omalta : )


Olen aivan rakastunut uuteen jääkaappiin, se oli kyllä nappi ostos!


 Makuuhuoneen kuurasin oikein kunnolla jotta siellä kehtasi nukkua...


Kuten kuvista näkyy, remonttia olisi jonkin verran edessä. Paljon on suunnitelmia mielessä, keväällä pääsee sitten tositoimiin.






Talossa oli hurjan paljon vanhoja lehtiä ja kirjoja, helpointa oli ullakolta heitellä ne pihalle ikkunasta ja kerätä sieltä säkkiin.


Keväällä Lunda Gårdista hankittu tuleva keittiötaso pääsi kunnon mäntysuopakuuraukseen pihalla. Vielä se kaipaa hiontaa ja maalia pintaansa, mutta hyvä siitä tulee!


Hiukan päästiin jo fiilistelemäänkin, kyllä tästä saadaan oman näköinen tehtyä pikkuhiljaa...


















Aamulla oli hiukan mystinen olo herätä uudessa kesäkodissa, kostea aamu-usva loi aivan oman tunnelman...




...samoin yön pimeys ja se hiljaisuus, kotona kun aina kuulee elämän ympärillä. Lämmitimme saunan ja polttelimme kynttilöitä.




Sauna on vanha savusauna mihin edelliset omistajat ovat rakentaneet kokonaan uusiksi. Tämä ei ehkä vastaa aivan omaa haavekuvaa kesämökin saunasta, mutta totesin kuitenkin ilokseni että ei se aivan katastrofikaan ole. Hiukan kun pääsemme sitäkin muokkaamaan, niin hyvä siitäkin tulee.






Kaikin puolin hauska viikko taas takana. Siihen mahtui myös kiva yllätysvierailu työmatkalla Puolangalla. Pääsin kyläilemään entisessä mummolassani, aivan uskomattoman ihana kokemus. Siitä on pitkästi yli 30 vuotta kun olen siellä viimeksi ollut. Paljon tuttua ja paljon uutta, unelmien puutarha oli jotain todella näkemisen arvoista. Sain kutsun uudelleen kylään äitini kera, sen tulemme tekemään varmasti.
Näissä tunnelmissa toivottelen hyvää yötä ja mukavaa alkavaa viikkoa!

10 kommenttia:

  1. Hei, voi sano ettet ehtinyt heittää pois kaikkia vanhoja lehtiä - etenkin jos olivat på svenska! Meillä on mökillä alkamassa keittiöremppa ja haluaisin kaappien välitilan lasin taakse vanhoja lehtiä, esim 40-50 -luvuilta, jolloin oma mökkimme on rakennettu. Edelliset omistajat olivat ruotsinkielisiä, kuten minäkin puoliksi, ja sen takia etsin juuri tuollaisia lehtiä. Jos olet omistasi valmis luopumaan ja niitä jäi talteen, kerro mistä voisin niitä noutaa (mökkimme on Kokkolan saaristossa), voin laittaa privana yhteystietoni
    Terveisin Keekis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehtiä ei ollut kuin muutama, kirjoja siis lähinnä. Kyllä ne taisi ennättää mennä, en alkanut säästelemään kun eivät olleet niin vanhoja. Jos vielä löydän jotain, niin ilmoittelen sinulle 😊

      Poista
  2. Hei!

    Juuri noista vanhoista kirjoista ja lehdistä minäkin aioin kysyä. Onhan mahdollista, että esimerkiksi kirjoissa olisi harvinaisuuksia, jopa aarteita. Vähän ihmettelen, miten muuten vanhaa kunnioittavana ja rakastavana suhtaudutte vanhoihin painotuotteisiin noin.

    Sitten muutakin: Onko korrektia puhua entisten omistajien jättämistä tavaroista tuohon tapaan?

    VastaaPoista
  3. Kirjat olivat lähinnä parikymmentä vuotta vanhoja pokkareita, joten älä huoli... olisin kyllä kerännyt aarteet talteen. Yhden löysin ja sen pidinkin : ) Ja, entisten omistajien jättämät tavarat olivat likaisia ja rikkinäisiä tavaroita ja astioita joita eivät olleet vaivautuneet itse kuljettamaan kaatopaikalle!! En edes ilennyt ottaa kuvaa patjoista millä siellä oltiin nukuttu. Kaikki vähänkin parempi lähti vanhantavaran kauppiaalle, jotka olikin sitten aivan eri juttu. Taisin siitäkin mainita tekstissä. En vain ole itse 60-70 luvun kalusteiden ystävä, joten ne sai minun puolestani lähteä.

    VastaaPoista
  4. Ai hitsi kun on ihana paikka <3 Onnea uudelle mökille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se sellainen puuhamaa, mukava sellainen. Kiitos Mari 😀

      Poista
  5. Ihana ihana ihana!!❤❤❤❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 😀😀 töitähän se vielä teettää, ajatuksia pyörii paljon päässä 😀

      Poista
  6. Voi teitä onnellis, kaikesta työmäärästä huolimatta! Vanhat talot on niin tunnelmallisia. Onnea ihanasta kakkoskodista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana! Onneksi sitä on luotu sellaiseksi höperöksi että tykkää remppailla ja touhuta, ilmankaan ei kait osaisi olla : )

      Poista