MAURIA ODOTELLESSA

Kävimme viikonloppuna jälleen Pohjanmaalla hiukan edistämässä asioita Vallgårdissa, auto ja peräkärry täynnä rompetta jälleen. Kummasti sitä tavaraa vaan on aina vietäväksi, mutta taas ollaan saatu jotain aikaiseksi jotta paikka alkaisi tuntumaan omanlaiselta. Joka käynti kerran jälkeen on alkanut seuraava kerta tuntumaan enemmän siltä kuin tulisi kotiin, pikkuhiljaa tutustumme toisiimme. Remppasuunnitelmat muhivat päässä ja jotain pientä pistettiin jo alullekkin jotta tiedän mitä pintojen alta löytyy. Vanhoissa taloissa voi aina sanoakin että se on suorastaan jännittävää, koskaan ei tiedä löytyykö purettaessa mukavia vai ikäviä yllätyksiä. Tällä kertaa voi sanoa että vähän molempia, mutta toistaiseksi ei mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Palaan tähän aiheeseen myöhemmin, ennen sitä hiukan tunnelmia viimeisimmältä käynniltä. Ensimmäiseksi sytyttelimme tulet pönttöuuneihin...

Ihana lampaantalja on ostos Kajaanin Askosta jossa oli viime käyntini aikaan todella hyviä synttäritarjouksia, tämäkin oli puoleen hintaan.

Tupa sai uudet verhot, vain ompelua vaille valmiit : ) Vaikka entiset pitsitkin olivat kauniit, nyt vain halusin jotain ei niin romanttista ikkunoihin. Ruutu tekikin tilasta hiukan tupamaisemman jota tänne hiukan enemmän kaipailen. Sitä tunnelmaa toivon saavani aikaiseksi remontin edetessä, mutta tämä tila ei ole ensimmäisenä listalla.

Sen verran pitää viihdykettä näin pimeisiin iltoihin olla että halutessa voi möllistellä vähän telkkariakin, jos vaikka yksin joskus olen syksymmällä niin kummasti se tuo turvallisuuden tunnetta. Nyt huomaan että ei minusta taitaisi olla aivan erämökin asustajaksi, olen joka käynnillä ajatellut mielikuvaa siitä miten vessareissu huussiin pihan perälle luonnistuisi pimeällä. Voin ainakin sanoa että se olisi aivan omanlaisensa operaatio, eniten siellä kammottaisi pimeässä vaanivat lukit!!!!

Keräsin oman pihan puista omenoita illan herkutteluhetkeä varten, muutama pääsi koristeeksikin.

Vallgårdista löytyy nykyään myös vähän luksusta, nimittäin sähköhella! Valovirralla toimiva liesi löytyi netin kautta, näitähän ei enään nykyään valmisteta joka on kyllä todella harmi. Uunissa paistui oikein komeasti omena-murotaikinapaistos jota söimme vaniljajäätelön kanssa. Hyvin paistui pannulla myös pihvit, oikein toimiva vempain ja siisti kuin mikä.

Yksi pieni inhakohta saatiin köökissä jo kuntoon...

Kammoan kaikkia tällaisia paikkoja, ainoastaan se että on inhottavan näköinen mutta että sieltä voi mönkiä myös ötökät sisälle. Myös tähän löytyi ratkaisu nettimarkkinoiden kautta, mies hiukan muotoili sopivammaksi ja laittoi verkon ritilään ja jo kummasti koheni ulkonäkö eikä ylimääräiset tunkeilijat pääse sisään ainakaan tästä kolosta!

Pänikästä ja Piirongista Vaalasta ostin hauskoja kynttilänpidikkeitä pulloineen.

Mauri-myrskyä odotellessa valmistauduin tunnelmaan, mutta lyhyeksi jääneiden sateiden ja tuulien jälkeen alkoi paistamaan aurinko.

Ilta alkaa kuitenkin pian taas hämärtymään, kynttilät syttyvät jälleen ja muutaman pöytävalaisin tuo sopivasti lisää tunnelmaa...

...kunnes ilta pimenee täysin ja tunnelma muuttuu taas aivan omanlaisekseen, pihasauna kruunaa kaiken täydellisesti. Nyt kun sää on jo hiukan viileämpi, on mukava vipeltää pihan poikki löylyihin ja sieltä takaisin lämpimään tupaan.

Sunnuntai olikin aivan erityisen kaunis ja aurinkoinen, puuhapäivä tiedossa : )

Kaikki huoneet ovat täällä todella valoisia, toisin kuin meillä kotona jossa ikkunat ovat yhdellä seinällä ja pieniä kuten navetoissa monesti on.
Tekee mieli niin kuvata valmiin näköisiä kohtia ja haaveilla...

 Mutta tämähän ei ole koko totuus...

Seuraalla kerralla kerron mitä sisätiloissa tapahtui muuta, se onkin jo aika jännittävää!