Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







torstai 20. syyskuuta 2018

KOTI

Olen tässä miettinyt miten nimeäisin nämä meidän kaksi ihanaa vanhusta, koti ja kakkoskoti, kesäkoti, kesäpaikka, huvila vai mikä?? Vallgårdia en oikein osaa mieltää kesämökiksi, koska siitä tulee väistämättä mieleeni lautarakenteinen mökki veden äärellä. Mutta se on varmaa että tämä kakkoskoti on vain ja ainoastaan kesäkäytössä, joten kesäkoti Vallgård lienee lähinnä oikea nimitys.

Jonkin aikaa olen ollut lopen kyllästynyt tähän meidän varsinaiseen kotiimme, mutta nyt tämä uusi torppamme on jotenkin saanut taas minut näkemään myös kaupunkikotimme uusin silmin ja jopa sen kaupunkielämän. Kun välillä käy maalla hiljaisuudessa niin jollain tapaa myös kaupunki ja sen äänet ovat tuntuneet kivoilta, elämää ympärillä ja kaikki kaupungin palvelut. Voisi siis sanoa että olen oikein iloinen siitä että voimme elää kahta erilaista elämää erilaisissa ympyröissä : )

Sisustuksen tiimoilta pidän haasteena sitä, että en alkaisi tekemään Vallgårdista toista samanlaista kotia. Niinpä olenkin päättänyt että tulemme käyttämään siellä enemmän värejä kuin kaupungissa. On hyvä että saan kaikessa rauhassa talven pyöritellä värikarttoja ja tapetteja rauhassa, keväällä sitten pääsemme tositoimiin.

Se on selvästi syksy tullut, koska pitkästä aikaa tekee mieli laittaa myös varsinaista kotiammekin kuntoon ja jopa pieniä uudistuksia pyörii mielessä myös täällä. Pimeät illat saavat taas romanttisen puoleni esiin, joten kynttilät palavat melkein joka hetki kun ollaan kotosalla. Olen taas kerran todella tyytyväinen tähän seesteisempään sisustukseen, valitut esineet tulevat niin erilailla esille kuin mahdottoman tavaran paljouden keskellä. Ja kun näin naisena mieli ja maku näyttää aika-ajoin muuttuvan, niin myös ylenpalttinen romanttisuus enemmänkin nyt ällöttää kuin ihastuttaisi niin kuin joskus aikaisemmin. Tämhän on taas tämän hetken tunne, voihan olla että minussa herää taas joskus ylitsepursuvainen romantikko ; ) Toki kyllä meillä taitaa vielä olla sitäkin puolta, mutta huomattavasti vähemmän kuin joskus aikaisemmin.


 Mustat lampunvarjostimet ovat löytö Tornion kirpparilta, vaihteeksi kivat näin talvea kohden.








Välillä nämä karvaiset koristeet ilmestyvät ei toivottuihin paikkoihin, mutta hyvin sopii värimaailmaan : )



 Illalla mustat varjostimet antavat aivan oman tunnelman, aivan erilaisen kuin aikaisemmat vaaleat.






Pidättekö te hämärästä? Meillä elellään mielellään hyvin vähäisissä valoissa ja tunnelmoidaan : ) Sitten kun on valoisaa, näyttää koti aivan erilaiselta.




 Ja uskokaa tai älkää, tällä hetkellä jopa tykkään tuosta terrakotan värisestä lattiasta!!




Kuvat eivät ole aivan priimaa, mutta pakko oli saada pitkästä aikaa kuvata kotia vaikka haasteita valon kanssa onkin.

Ihanaa syksyä kaikille lukijoille!

4 kommenttia:

  1. Kyllä teillä on niin upeita nämä molemmat kodit, että aivan henki salpautuu. Myös minulla on nyt kaksi kotia, toista olen vain pikkuisen muokannut näköisekseni, mutta kun se on miesystävän koti, täytyy kunnioittaa hänen sisustustaan ja ihan pikkaisen vain lisäillä sekaan omia naisellisia juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana, kyllä nämä ovat molemmat ihania meidän laisiamme koteja. Mutta yhtä ihana on sinunkin kotisi ja varmasti tämä uusi kakkoskotisi 😀 Onpa ihana kuulla että elämääsi on löytynyt kumppani, ilmankos sinusta ei ole paljoa kuulunut 😍

      Poista
  2. Painetaanko taas peukkua; hämärähyssyn viettäjä myös täällä. Lapset nauraakin aina kotiin tullessaan, että äiti se vaan tuuskaa kynttilänvalossa, vaikka sähkökin on keksitty.
    Taannoin kyselin sinulta niistä vanhoista lehdistä - sen osalta saat unohtaa minut. Löydettiin nimittäin mökin keittiön katosta eristeitä purkaessa Hufvudstadsbladetin ehjä, sopivasti kellastunut numero vuodelta 1949, mikä aarre!! Nyt kun vielä keksin, miten sen kiinnitämme hirsipaneelin päälle ja miten suojata lialta ja roiskeilta (lasi, plexi vai jotain muuta?).
    Terveisin Keekis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä lapset olivat tottuneet hämäräelämään jo pienestä ja hauska on ollut nähdä miten kynttilöiden polttelu on tarttunut molempiin. Myös omissa kodeissa on tunnelma valaistus 😀
      Onpa kiva että löysit aarteen, sillä on tunnearvokin aivan omaa luokkaa kun löytyi talosta. Vallgårdissa ei tosiaankaan ollut tuollaisia lehtiä, vain tyhjänpäiväisiä pokkareita.

      Poista