TALVIUNIEN AIKA

Haikein mielin jätimme Vallgårdin uinumaan talviunta, liian pian koitti tämä hetki. Pakkasaamuja on kuitenkin ollut jo sen verran, että enään ei välttämättä tee mieli mennä hyiseen mökkiin ja huoli vesijohtojen jäätymisestä ei ole mukavaa. Niinpä tämä viikonloppu oli viimeinen käyntimme tälle vuodelle. Ehdimme onneksi jo hiukan tutustua taloon, viettää mukavia hetkiä siellä ja samalla myös kiintyä siihen. Ennätimme tutustumaan muutamaan kylän asukkaaseen ja olikin turvallinen olo jättää mökki valvovien silmien alle. Edessä tulee olemaan varmasti pitkä odottava talvi, mutta sitäkin mukavampi kevät tiedossa! Nyt on hyvää aikaa suunnitella tapetteja ja maalien sävyjä, välillä ihaillaan kuvia, muistellaan ja haaveillaan tulevasta kesästä : )

Viikonloppu oli ihana ja aurinkoinen, oli mukava puuhastella ulkona ja laittaa paikkoja kuntoon jotta keväällä olisi kivempi palata. Pihassa riittää tekemistä, vuosien ajan nurmikkoa on ajettu vain isolla leikkurilla keskeltä pihaa ja niinpä kaikki pensaiden ja puiden juuret sekä talon vierukset ovat aikamoisen heinikon vallassa.

Mutta joka käyntikerralla olemme kuitenkin saaneet aina jonkin pienen osan siistittyä, pikkuhiljaa pihan ilme kohenee ja puut alkavat näyttämään puilta ja talokin näyttää ryhdistyneen kummasti kun seinien vierukset siistiytyvät.

Mies on siivonnut varastoja ja roskia kuljetellaan sitä mukaan kaatopaikalle. Tähän tilaan olisi tarkoitus joskus sisustaa kesäkeittiö...

Vanhasta kivimankelista saamme tehtyä upean jyhkeän lankkupöydän kesäkeittiöömme. Myös meidän kaupunkikotimme ruokapöydänkansi on tehty tällaisesta mankelista.

Ennätin hiukan tutkia varastoja ja huomasin että sieltähän taitaa sittenkin löytyä roskien lisäksi muutamia aarteitakin, mm. kuvassa oleva muuripata.

Vanhan sängyn innoittamana keksin että tähän pieneen varastoon joka on saunan vieressä voisi sisustaa suloisen kesäkammarin : )

 

Paljon suunnitelmia joita pikkuhiljaa pääsemme toteuttamaan. Tietää myös paljon työtä, mutta onneksi mukavaa sellaista. 

Viikonloppu oli todella ihana vaikka kylmyys alkoikin tuntumaan hiukan nurkissa. Pari patteria ja pönttöuunit antoivat kuitenkin mukavasti lämpöä, mutta talvella täällä ei todellakaan tarkenisi olla. Näin saa olla jatkossakin, Vallgård toimii vain kesäkotinamme.

 Illalla hipsimme jälleen pihasaunaan, tunnelma oli lumoava ja samalla haikea. Pimeys, hiljaisuus ja kaikki se rauha... siinä sielu lepää!

 

Aamulla oli maa kuurassa, kaunista ja kylmää...

Onni oli saada vielä vieraita kylältä ennen lähtöä, samalla saimme ohjeet ja apuja veden sulkemiseen ja varmistuksen siitä että mitään vahinkoa ei pääse talven aikana tapahtumaan. Pakkasimme tavaroita mukaan mitkä katsoimme paremmaksi kuljettaa lämpimään säilöön, siivosimme paikat kuntoon ja laitoimme tavaroita kaappeihin säilöön siltä varalta että joku hiirulainen päättää majailla talossa kun emme ole paikalla. Tähän saakka ei onneksi ole näkynyt merkkejä heikäläisistä, mutta helpostihan ne sisään pääsevät jos tahtovat.

Kaikki näytti niin tyhjältä, nyt oli aika sanoa heipat ja toivottaa leppoisaa talvea... ensi keväänä nahdään taas!