Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







keskiviikko 7. elokuuta 2019

VINTTI

Paljon on saatu aikaiseksi tänä kesänä torpalla, mutta paljon on vielä edessäkin. Luulen että en edes halua sitä että kaikki olisi yks kaks valmista, siinä se juttu onkin että saa jotain näpräillä ja suunnitella. Mutta kun on sen aika että ei huvita, niin silloin otetaan ihan rennosti.
Koska mitään niin akuuttia remonttia ei kesäkodissa ole minkään rakenteellisten asioiden kanssa, on ollut mukava saada puuhailla enemmän sisustuksen parissa ja tehdä oleskelu mieluisaksi kohentamalla sitä puolta. Toki ikkunat vaatisivat kunnostusta ulko-ovista puhumattakaan, mutta niitä ennättää myöhemminkin.
Pihalle on myös paljon ajatuksia, mutta ne muhii päässä ja toteutuu sitten joskus. Jättisuuri puusaavi sekä portit odottelee varastossa, mutta ne ei ole vielä tämän kesän juttuja. Eikä ole vielä Vallgårdin ullakkokaan, mutta kyllä siellä nukkumaan pystyy jos vieraita tulee. Olen hiukan miettinyt värimaailmaa ja laitetaanko seiniin tapettia vai maalia. Välillä on olo että jotain ihanaa kukkaahan tänne pitää saada, mutta välillä tuntuu siltä että seinät voisi vain maalatakin jollain herkullisella värillä. Saas nähdä, mutta tällaiselta siellä tällähetkellä näyttää.






Talo on ylös asti hirsirakenteinen ja hiukan harmittaa että edeltäjät ovat levyttäneet seinät, mieluummin olisin mennyt pinkopahveilla ja hirsillä. Mutta ainakin nyt tuntuu turhauttavalle alkaa purkamaan hyvin tehtyä pois, joten luultavasti nuo saa jäädäkin. Näitä sitten ennätän miettimään taas talven, huomaa että kun seiniä aikansa katselee niin ratkaisut ikäänkuin tulevat talosta itsestään. Se mikä sinne sopii ja oikea henki säilyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti