Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







tiistai 6. elokuuta 2019

1+1=1

Nyt on aika esitellä kesäkotimme uuden uutukainen keittiö joka alkaa olla viittä vaille valmis. Täytyy sanoa että muutos on melkoinen! Kaksi mielestäni aika karseaa tilaa yhdistettynä oven siirrolla yhteen, saatiin aikaan yksi suurempi tila ja valoa keittiöön. Toimivuus parani huomattavasti kun jääkaapille ei tarvitse kulkea kahden eri huoneen kautta ja boonuksena saatiin ihana kahvittelupaikka aamuauringon suuntaan, eikähän tuo ulkonäön kohentuminenkaan ollenkaan huono juttu ole.
Olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen ja sen henkeen, tilassa säilyi se vanhan torpan tunnelma johon kuuluu hiukan kupruilevat pinkopahvit ja vinot katot lattiasta puhumattakaan. Joku saattaa tätä kauhistellakin, mutta juuri näin haluan pitää sen ihanan fiiliksen ikivanhassa torpassamme. Ei liian fiiniä ja siloteltua, koska emme täällä asu vakituiseen niin ei kaiken tarvitse edes toimia niinkuin arkikodissa. Rakastan elää välillä hiukan haasteellisempaa arkea, mutta sähköstä ja kylmästä vedestä joka tulee hanasta olen iloinen. Sisävessa on jo luksusta, mutta sopii tällaiselle lukkikammoiselle oikein hyvin. Mutta tiskivettä lämmitellessä sekä pihasaunassa vatien kanssa häärätessä tuntuu elämä jotenkin leppoisammalle, ainakin silloin kun siellä olemme... eli vapaalla 😃

Oviaukon tekemisestä olenkin jo kertonut muutama postaus taaksepäin, ei mikään pieni juttu ollut sahata yli 200 vuotta vanhoja hirsiä ja sitä ennen valmistellä följarit paikoilleen jotta seinä ei romahda. Mutta tehty on ja entinen oviaukko tukittu, ihan niinkuin ovi olisi ollut tällä paikalla aina. Tämä projekti ei ole tapahtunut ihan yhden eikä kahdenkaan päivän aikana ja tekemistä riittää vieläkin, mutta voiton puolella ollaan jo reippaasti.

Mutta nyt kuvia! Halusin laittaa tänne itselle muistoksi eri vaiheiden aikana otettuja kuvia, joten niitä nyt tulee aika reippaanlaisesti.
Tästä se lähtee, lopussa kuvia ennen ja nyt... jos haluat oikaista 😀

Näkymä makkarista toiseen makkariin josta tuli nyt osa keittiötä. Tähän saakka tämä tila on ollut romuhuoneena jonka perällä oli jääkaappi.


Homma lähti liikkeelle pinkopahvien poistolla yhdeltä seinältä molemmin puolin. Otin talteen tottakai palat historiaa mikä sisälsi taas useamman kerroksen tapettia, mutta toisille seinille ne jää paikoilleen jatkamaan historian kulkua.


 Vanhan makkarin puolelta löytyi tällainen osa, etteikö muka ennenkin olisi maalattu hirsiseiniä!



  Hirsiseinästä löytyi jonkun nimmarit, harmi kun ei ollut päivämäärää


Teipin kanssa oven paikan suunittelua, jotta kaikki tulee otettua huomioon. Näin on helppo hahmottaa paremmin tulevaa.


Följarit paikoilleen molemmin puolin



 Ja siitä se lähti...




 Purua ja ketjyöljyä jokapaikassa, arghh!!!


 Mutta kylläpä avartui...


 ...ja heti siivouksen jälkeen tottakai sisustamaan jotta päästään tunnelmaan ja kuvittelemaan että mitään remonttia ei edes ole ympärillä 😀


 Siinä se oli entinen kulku, makuuhuoneesta romuhuoneeseen (= toiseen makkariin)



Nyt oli vuorossa karalautojen asennus ja sitä varten tarvittiin taas sahaa urien tekemiseen. Viime kertaisesta viisastuneena komensin miehen sukeltamaan telttaan, nyt ei ainakaan ketjuöljyt lentele ympäri seiniä vaikka muuten sotku olikin taas melkoinen.




 Ja ovi paikoilleen.


 Seuraavaksi lähti loput vanhat kalusteet kaatopaikalle


Iso muutos jo kun vanhat kaapit saatiin pois



Välillä vähän tavaroita järjestykseen, tuntui jo hienolle saavutukselle tämäkin. Mutta pianhan ne siitä siirtyivät taas...


Näyttäisi siltä että talon entinen emäntä Anna on saanut oman unelmakeittiönsä 60-luvun alkupuolella.




Me vastaavasti sujautimme seinään asennetun kovalevyn taakse tuoreimman lehden löydettäväksi tuleville sukupolville.



 Ex oviaukko suljettiin vanhoja pinkopahvipaloja hyväksi käyttäen


 Maalasin alaosan...


 ...ja yläosaan tapettia


 Näppärää touhua kaiken tavaran keskellä 😆



Toiselle puolelle keittiötä laitettiin kovalevyä alaosaan jonka sitten maalasin Uulan hengittävällä maalilla, helppo pitää siistinä kokatessa ja tiskatessa. Yläosan maalasin kalkkimaalilla tapetin päälle, tuli aika hieno pinta ja sopii mielestäni maalaistyyliin. Listat viimeistelivät rajakohdat.


 Tässä käytin myös Uulan hengittävää maalia



Lattiasta poistettiin ruma revennyt ja haiseva lattiamatto, alta paljastui kaunis lattia joka mäntysuopa kuurauksen jälkeen sai jäädä tällaiseksi


Löysin facebookin kautta täydellisen keittiökaapin jonka maalasin sisäpuolelta valkoiseksi, näyttää siltä että kaappi saa pitää oman ruskean värinsä vaikka vihreää olin pintaan suunnitellut. Kaapin alla olevan vanhan tason olen ostanut jo viime kesänä Lundagårdista. Sen kanssa tein todella kovan työn että sen ilkesi ottaa keittiökäyttöön. Pöytä oli jossain mustassa öljyssä ja kauttaaltaan likainen, melkoinen homma oli puhdistaa ja hioa siitä käyttökelpoinen. Mutta työ kannatti, siitä tuli upea!








Nyt sitten ollaankin viime viikonlopun jäljiltä, verhot työtasoon, kaatoaltaan maalausta ja muuta pikku viilailua. Vielä odottaisi hirsiseinien siistiminen, mutta nyt ei vielä huvittanut alkaa tekemään sotkuhommia. Nautitaan välillä jo melkein valmiista ja siisteydestä!


 Allas ennen ja nyt. Siitä tuli kaikessa kauheudessaan aika söpö!















Vielä kooste ennen ja jälkeen...













 

Kyllä nämä remontoinnin huippuhetket on aina siinä kun on tunteja ja päiviä aherrettu ja sitten lopulta pääsee vertailemaan näitä ennen kuvia siihen mitä on saatu aikaiseksi.

2 kommenttia:

  1. Tervetuloa naapuritaloon toivon teille. Minä on Hembygdsgårdenin hallituksen jäsen ja yllätyin melkoisesti kun huomasin että tämä sun blogi oli ennestään tuttu minulle ja täältä huomasin tutut talot. Toivottavasti viihdytte talossa, terv. Marianne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marianne! Aivan mahtavaa, olipa ihana kun hoksasit ja laitoit viestiä!! Meillä on aivan ihastuttava kesäkoti siellä, jos pystyisin niin jäisin kokonaan 😀 Olen harmitellut että emme ole oikein päässeet tutustumaan moneenkaan naapuriin ja pieni kielimuuri estää minua olemasta aktiivisempi. Noloa, mutta ruotsinkieli ei vaan suju. Kun vain paikakalla ollaan, niin tervetuloa poikkeamaan! Huomen iltana taas körryytellään sinne viikonlopuksi 😀

      Poista