Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







lauantai 18. tammikuuta 2020

LEMPIHUONEENI

Käykö teille muille niin että kodista löytyy yksi huone ylitsemuiden, missä olet mielestäsi onnistunut luomaan jotain niin ihanaa että siitä ei muuttaisi yhtään mitään ja kaiken lisäksi se tunne on pysynyt samana vuosia? Tällaisena muutoksen haluisena kyllästyjänä se on minulle erittäin harvinaista, yleensä käy niin että entinen kiva juttu onkin jonkin ajan päästä ihan yäk. Siksipä meidän kotimme elää aina ja nyt kun niitä on kaksinkin kappalein, pääsen toteuttamaan itseäni hiukan enemmänkin. Mukavintahan siinä on se, että molemmat ovat hyvin erilaisia keskenään vaikka kuitenkin siellä on se kuuluisa punainenlanka joka ei omien makumieltymysten vuoksi näytä muuttuvan mihinkään vaikka välillä ihan oikeasti yritänkin päästä siitä pois.

No mutta, siihen omaan lempihuoneeseeni palaan joka on täällä meillä varsinaisessa kodissamme. On hassua että se on tila missä käyn päivittäin, mutta koskaan siellä ei oleskella senkoommin. Johtuisikohan se juurikin siitä, että jaksan näin vuosienkin jälkeen aina ihastella meidän pukuhuonettamme. Nyt siitä tuli vieläkin kivempi, kun siirsin aulastamme tänne tämän sohvan. Tokihan voimme olla eri mieltä tästä, mutta minun silmääni täällä viehättää tämä värimaailma ihan hirvittävästi.






Kuvat ovat jälleen tunnelmavalaistuksessa, johtuen siitä että tämän huoneen ikkuna on vessaan menevässä syvennyksessä. Täältä ei vain pysty ottamaan minun vehkeilläni juurikaan valoisampia kuvia, mutta minähän tykkäänkin tällaisesta hämystä.
Mukavaa lauantaita täältä vesisateisesta Oulusta!

2 kommenttia:

  1. Aivan ihana huone, ei ihme että viihdyt:) Meillä taitaa olkkari olla vähiten käytetty tällä hetkellä sillä kyökissä olemme yhdessä ja joskus yhdessä katsotaan elokuvia pikkuhuoneessa joka on Arin sometus ja kuvankäsittelypaikka ja minä luuraan makkarissa oman koneen äärellä. Olkkaria voisi kyllä tuunata, mutta miten, siinä pulma:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kun vain tuumasta toimeen, ideat syntyvät kun vain alat mylläämään huonetta.

      Poista