NIITYNMAAN NOSTALGIA

Kyllä minulle kerrottiin että Tyrnävällä on avattu mahtava antiikkien aarreaitta, mutta en osannut odottaa mitään tällaista!!! Valtavasti kaunista vanhaa tavaraa ihanassa maalaismiljöössä, leivinuunissa tuli ja tunnelma katossa, mukava kauppias-rouva tietysti kruunasi käynnin täydellisesti. Tyrnävälle Oulusta on reilu 20 km matkaa, käykäähän tekin vierailemassa Niitynmaan Nostalgiassa!!!!

 No juuh... yksi houkutuspaikka lisää ja iskin jo silmäni yhteen kaappiin!!!!

KIRPPISTELIJÄ ON PALANNUT

Pitkät tovit olen ollut kokonaan pois kirpputoreilta lukuunottamatta paria työmatkalla käytyä paikkaa ja kesäreissuilla tehtyjä käyntejä. Kotiin ei edelleenkään tee mieli hankkia yhtään lisää tavaraa, olen tyytyväinen nyt siihen mitä esillä on. Karsiminen on tehnyt hyvää, nyt parhaimmat esineet ovat arvoisillaan paikoilla ja tulevat kauniimmin esiin kun tavaraa on vähemmän. Mutta...

Nyt elämäämme on tullut mukaan Vallgård ja hamstrailinkin kesällä tavaraa reissuiltamme tulevaan kesäkotiin vaikka en edes vielä tiennyt mikä ja missä se tulee olemaan 😃
Paikka löytyi ja ihana löytyikin, sen innoittamana olen jälleen käynyt silloin tällöin kirppareilla. Mikään ostohysteria ei sentään ole iskenyt päälle vieläkään ja harkiten olen hankintoja tehnyt, en halua täyttää myöskään kesäkotiamme turhanpäiväisellä krääsällä vaan mieluummin muutamia kivoja juttuja sinnekin. Joitakin astioita olen ostellut, kynttilänjalkoja jne.

Olen huomannut että tähän kirppistelyynkin on tullut aivan oma juttunsa kun tekee ostoksia harkiten ja miettii mihin käyttöön ne tulevat. Tuntuu enemmän siltä että on tehnyt oikeita löytöjä kun ei aivan kaikkea ihanaa haali mukaansa. Toivottavasti osaan pysyä tällä kaidalla tiellä jatkossakin, olen nimittäin kyllästynyt todella liialliseen tavaraan. Mutta arvatkaa vaan onko monen aarteen kohdalla tehnyt tiukkaakin, mutta samalla on tullut todella hyvä olo siitä että pystyin myös kieltäytymään.

Tämähän kuulostaa aivan siltä kuin joskus olisi ollut suurempikin ongelma. Myönnän että joskus hulluus iski päälle, mutta sitten ahdistuin liiasta tavarasta todella paljon. Tavaraa kertyy varmasti aina, mutta samalla karsitaan myös entisiä pois. Minulla onkin tapana pitää varastossa kirppislaatikkoa mihin aina laitan jotain mikä tuntuu turhalta ja kun se on tarpeeksi täysi niin varaan kirppispaikan. Sekin tuntuu mukavalle että pitkään aikaan laatikkoa ei ole tarvinnut täyttää, kertoo siitä että en ole myöskään ostellut turhaa.

Olen vähän skeptinen itseni suhteen, voihan nimittäin olla että taas vuoden päästä kaikki on toisin!

TALVIUNIEN AIKA

Haikein mielin jätimme Vallgårdin uinumaan talviunta, liian pian koitti tämä hetki. Pakkasaamuja on kuitenkin ollut jo sen verran, että enään ei välttämättä tee mieli mennä hyiseen mökkiin ja huoli vesijohtojen jäätymisestä ei ole mukavaa. Niinpä tämä viikonloppu oli viimeinen käyntimme tälle vuodelle. Ehdimme onneksi jo hiukan tutustua taloon, viettää mukavia hetkiä siellä ja samalla myös kiintyä siihen. Ennätimme tutustumaan muutamaan kylän asukkaaseen ja olikin turvallinen olo jättää mökki valvovien silmien alle. Edessä tulee olemaan varmasti pitkä odottava talvi, mutta sitäkin mukavampi kevät tiedossa! Nyt on hyvää aikaa suunnitella tapetteja ja maalien sävyjä, välillä ihaillaan kuvia, muistellaan ja haaveillaan tulevasta kesästä : )

Viikonloppu oli ihana ja aurinkoinen, oli mukava puuhastella ulkona ja laittaa paikkoja kuntoon jotta keväällä olisi kivempi palata. Pihassa riittää tekemistä, vuosien ajan nurmikkoa on ajettu vain isolla leikkurilla keskeltä pihaa ja niinpä kaikki pensaiden ja puiden juuret sekä talon vierukset ovat aikamoisen heinikon vallassa.

Mutta joka käyntikerralla olemme kuitenkin saaneet aina jonkin pienen osan siistittyä, pikkuhiljaa pihan ilme kohenee ja puut alkavat näyttämään puilta ja talokin näyttää ryhdistyneen kummasti kun seinien vierukset siistiytyvät.

Mies on siivonnut varastoja ja roskia kuljetellaan sitä mukaan kaatopaikalle. Tähän tilaan olisi tarkoitus joskus sisustaa kesäkeittiö...

Vanhasta kivimankelista saamme tehtyä upean jyhkeän lankkupöydän kesäkeittiöömme. Myös meidän kaupunkikotimme ruokapöydänkansi on tehty tällaisesta mankelista.

Ennätin hiukan tutkia varastoja ja huomasin että sieltähän taitaa sittenkin löytyä roskien lisäksi muutamia aarteitakin, mm. kuvassa oleva muuripata.

Vanhan sängyn innoittamana keksin että tähän pieneen varastoon joka on saunan vieressä voisi sisustaa suloisen kesäkammarin : )

 

Paljon suunnitelmia joita pikkuhiljaa pääsemme toteuttamaan. Tietää myös paljon työtä, mutta onneksi mukavaa sellaista. 

Viikonloppu oli todella ihana vaikka kylmyys alkoikin tuntumaan hiukan nurkissa. Pari patteria ja pönttöuunit antoivat kuitenkin mukavasti lämpöä, mutta talvella täällä ei todellakaan tarkenisi olla. Näin saa olla jatkossakin, Vallgård toimii vain kesäkotinamme.

 Illalla hipsimme jälleen pihasaunaan, tunnelma oli lumoava ja samalla haikea. Pimeys, hiljaisuus ja kaikki se rauha... siinä sielu lepää!

 

Aamulla oli maa kuurassa, kaunista ja kylmää...

Onni oli saada vielä vieraita kylältä ennen lähtöä, samalla saimme ohjeet ja apuja veden sulkemiseen ja varmistuksen siitä että mitään vahinkoa ei pääse talven aikana tapahtumaan. Pakkasimme tavaroita mukaan mitkä katsoimme paremmaksi kuljettaa lämpimään säilöön, siivosimme paikat kuntoon ja laitoimme tavaroita kaappeihin säilöön siltä varalta että joku hiirulainen päättää majailla talossa kun emme ole paikalla. Tähän saakka ei onneksi ole näkynyt merkkejä heikäläisistä, mutta helpostihan ne sisään pääsevät jos tahtovat.

Kaikki näytti niin tyhjältä, nyt oli aika sanoa heipat ja toivottaa leppoisaa talvea... ensi keväänä nahdään taas!