Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







tiistai 11. tammikuuta 2011

APUA!

Olohuoneessa oleva wanha senkki on kaipaillut jo kaksi vuotta sitä oikeaa paria, sen yllä on vaihdellut tiuhaan tahtiin jos jonkinmoista ehdokasta. Nyt olen sitten päättänyt löytää sen sopivan seuralaisen tälle komistukselle. Niinpä näitä vaihtoehtoja on nyt sovitteilla useampikin...

                                                    Tässä vaihtoehto 1




Vaihtoehto 2


Vaihtoehto 3


Vaihtoehto 4
vanha peili




Nyt olisi monta hyvää vaihtoehtoa...
Valkoinen on niin upea, mutta jotenkin tuntuu että se on meille liiankin valkoinen. Vieressä on nimittäin aarteeni, vanha mummolta peritty piano.


Tämä kyseinen kapistus on ollut myös mummoni aarre ja ainoa "huonekalu" nuorena plikkana  Puolangalle muuttaessaan. Hevosreellä oli pianoa kuljetettu uuteen kotiin ja sittenpä se onkin kulkenut mummoni mukana paikasta toiseen, kunnes on päätynyt minun kotiini. Hänellä oli tapana jakaa omaisuuttaan meille lapsille ja lapsenlapsille jo eläessään, niinpä tämä piano oli nimetty minulle jo pikkutytöstä saakka. Arvatkaa vaan halusinko sitä ensikotiini 18 vuotiaana? NO EN... kaikki piti olla niin mustaa, valkoista ja modernia. Onneksi aika teki tehtävänsä ja aloin arvostaa myös vanhoja tavaroita. Tämän päivän nuoret osaavat onneksi arvostaa näitä vanhoja aarteita!

Palataanpa vielä tuohon peili asiaan.
Olisi kiva kuulla mielipiteitänne... minkä sinä laittaisit?


Kertokaapa myös samalla, miten saatte pidettyä murattinne hengissä??

Minä onnistuin taas tappamaan omani, joten nyt päädyin jo ihka aitoon tekokukkaan. Se ei ole kyllä tapaistani näin kotioloissa, mutta aika aidon näköinen on uusi Oliivipuuni, eikö vaan! Luulisi tuon nyt sitten kestävän...

Lähettänyt klo

5 kommenttia:

  1. Eiju11. tammikuuta 2011 klo 17.12

    Kyllä minä tuon valkoisen peilin valitsisin itse, mutta muutkin vaihtoehdot ovat ihania. Minun muraatit ovat säilyneet hengissä vaihtelevalla menestyksellä,. En ole päässyt selville, mistä ne ottavat nokkiinsa joskus. Tämän hetkinen muratti on amppelissa ikkunan edessä ja yritän muistaa kastella sitä säännöllisesti. On säilynyt hyvänä lukuunottamatta muutamia pienimpiä kuivia lehtiä.

    VastaaPoista
  2. Iris11. tammikuuta 2011 klo 21.57

    Valkoinen peili on kyllä kaunis, mutta minua miellyttää enemmän tuo vaihtoehto 4. Siinä on kauniit raamit ja värikin on hillitty. Tuossa kuvassa, missä näkyy myös tummiakalusteita kokonaisuus näyttää tuon peilin kanssa hyvältä.

    VastaaPoista
  3. Aseman laidalla12. tammikuuta 2011 klo 19.27

    Vaihtoehto 4 on minunkin mieleen, jotenkin valkoinen peili häviää huoneeseen. Ihanan muotoinen tuo vanha peili!
    Minunkin mummoni on Puolangalta, hmmm-m, jutskaillaan joskus lisää ;D

    VastaaPoista
  4. Anonyymi15. tammikuuta 2011 klo 1.32

    Vaihtoehto 3 on mielestäni kaikkein paras. On tyyliltään juuri oikeanlainen ja jotenkin korostaa ihanasti vanhan senkin kulunutta fiilistä. Valkoinen peili on toiseksi paras, se vain saisi olla hieman kulutettu, niin sopisi paremmin. Musta on liian moderni ja viimeinen ei mielestäni sovi tyyliltään tuohon senkkiin, vaikka ehdottomasti kaunis onkin.

    Muratteihin en osaa sanoa mitään...itse saan pidettyä sen aina n. kuukauden ajan hyvänä :)

    VastaaPoista
  5. Johanna15. tammikuuta 2011 klo 9.57

    IHANAA... on huomata että näin se menee, makuja on niin monenlaisia, ei vain yhtä ainoaa oikeaa. Kiitos teille kommenteista, joudun varmaan vielä vaihtelemaan kolmea peiliä senkin päällä ja makustelemaan asiaa. Sitten varmaan mennään entten tentten systeemillä eteenpäin... tai jos vaihtaisi aina viikottain. Nyt on menossa valkoisen peilin viikko ja nyt... heh heh!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)