Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







maanantai 10. tammikuuta 2011

TÄSTÄ SE LÄHTEE...

Vihdoinkin saimme jotain irti itsestämme ja aloitimme tyttären huoneen remontoinnin, joka olisi jo pitänyt tehdä syksyllä. Mikä ihme se on, että asioita on vain niin helppo lykätä aina vain eteenpäin ja aikakin tuntuu menevän siivillä?!? Joskus toivoisin että vuorokaudessa olisi muutama tunti enemmän.

                                             Mutta tästä se lähtee



Muutama kuva lähtötilanteesta, jotta saan myöhemmin näyttää lopputuloksen ja tämän eron. Se onkin parasta ja mukavinta remppaamisessa... nähdä se suuri muutos mikä tilassa tapahtuu.


Ta daa... tässäpä sitten valkoinen katto. Hyvältä näyttää... ehdottomasti valoisampi ja koska huonekorkeutta täällä ei ole kuin 212cm, näyttää korkeammaltakin. Mutta sen voin sanoa, että mielestäni katon maalaus on ehkä yksi tympeimmistä hommista remontoinnissa. Hiuksetkin maalissa ja niska huutaa tuskaansa!



Seuraavaksi sitten tapettia seiniin, ovien maalaus ja lattiallekin pitäisi tehdä jotain. En vielä ole oikein varma haluanko maalata lattian vai pitäisikö tehdä kunnon hionta ja laittaa jokin muu sävy siihen. Sen näkee sitten, kunhan saamme ensin muut asiat tehtyä. Remppa jatkunee sitten ensi viikonloppuna.


Vaihdoimme aiemmin hankkimani wanhan valaisimen keittiöstä ruokailutilaan ja ai että näyttää hyvälle siinä, koska pöytä on aika kookas ja valaisin on myös reilumman kokoinen.




Keittiön puolelle löysin samantyyppisen wanhan valaisimen, mutta pienemmän sellaisen. Nyt ei tarvitse enään perheen miespuolistenkaan kumarrella sen alta kulkiessaan.



Ja taas kerran meidän muiden uurastaessa, Artsi osasi ottaa  kaiken jälleen niin rennosti : =)


Voi noita kissan päiviä!
Lähettänyt klo

1 kommentti:

  1. Aseman laidalla10. tammikuuta 2011 klo 17.21

    Nyt kyllä lähtee!! Hyvältä näyttää! Valkoinen on valkoinen, ei siitä pääse mihinkään! Se avartaa!

    Lamput ovat tosi kauniita, meillä on ruokailuhuoneessa samantyyppinen, josta pidän itse todella paljon.

    Miten tuo Artsi onkin noin SÖPÖ ?!!?

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)