Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







maanantai 11. huhtikuuta 2011

VAPAA PÄIVÄN ILOKSI JA ODOTTELUN RATOKSI

Täältä pesee lisää sisustusjuttuja Laitakadulta, ihan vaan vapaa päivän iloksi ja aikaa kuluttaakseni odotellessa että Arttu-kissa tulee lääkäriltä takaisin kotiin. Mies vei kisulin uusinta verikokeisiin, pololla ollut maksa- sekä haima-arvot koholla joka paljastui kun veimme ekakertaa lekurille oksentelun takia. Hiukan olemme epäilleet, että herra on syönyt vihreän nälkäänsä mamman kukkia ja osa niistä onkin myrkyllisiä :0(  Nyt on sitten kaikki kukat nostettu Artun saavuttamattomiin ja omat kaura viljelmät ovat laitettu alulle, toivottavasti saadaan kasvamaan pian.


Toivomme vain kovasti, että kaikki olisi kunnossa. Kyllä näistä lemmikeistä on paljon iloa, mutta välillä myös huolta ja suruakin.



Hiukan olen uusia järjestelyjä kotona tehnyt, ennenkaikkea yläkerran aulassa joka onkin ollut oikea hävityksen kauhistus ja pelkkä varasto kaiken remppaamisen aikana.




Matkalaukku elämää...




Kaivelin ullakon kätköistä esille vanhan kirjoituskoneen jolla ei ole oikein ollut mitään sopivaa paikkaa


Sisustustarraa pukkaa taas, niin aulaan kuin keittiöönkin ja vielä ruokailutilan kaappiinkin...












Olohuoneeseen myös hiukan piristystä...







Kaivelin kellarin uumenista esiin tämän rautaisen pikku sohvan ja kannoin yäkertaan. Olen joskus kauan sitten opiskeluaikoinani tehnyt sen, siis IHAN ITSE hitsannut! Eihän se mikään komistus ole, mutta saa olla siinä siihen saakka kun paremman löydän tilalle.


Palataan vielä yläkerran porrasaulaan...


...tämän patsas lähti mukaani Sofian Tuvalta, oli ihan pakko saada!


Kotoamme löytyy tietysti paljon sisustustavaraa omasta putiikistamme, mutta on meillä Ikeaakin...


Tilasin äitini hakemaan lisää näitä astioita meille, nyt meiltäkin löytyy yksi astiasto 12:sta hengelle... tervetuloa vieraat siis!

Nämä ihanat vanhat, hiukan kovia kokeneet vadit löysin paikallisesta osto ja myynti liikkeestämme. Sopivat kivasti näihin Ikean "arvo" lautasiin. Eikä pienet kolhut kauniissa haittaa mitään...


Kaupanpäälle sain vielä Eskolta nämä...


Tämän piiitkän postauksen aikana Arttukin saapui kotiin ja sai vihdoinkin ruokaa. Maksa arvot olivat onneksi laskeneet, toistaiseksi kaikki hyvin. Oksentelukin on jäänyt ainakin tältä erää.

Iloisin mielin siis eteenpäin ja aurinkoa teidänkin elämäänne!


Lähettänyt klo

5 kommenttia:

  1. Lovviisa11. huhtikuuta 2011 klo 12.37

    No olipas paljon mukavata kateltavaa...Kerrassaan uppeita kaappeja siellä teillä ja vielä moniaita. Tuo patsas on ihana. Täällä meillä kattelin sammaa Casadoorissa...se oli yllättävän kevyt noin korkeaksi.
    Kivvaa vappaapäivää:)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi11. huhtikuuta 2011 klo 13.14

    Helkkari, huomasin, että jatkuvasti täällä vierailen enkä ole näköjään edes lukija...no, nyt sekin asia on korjattu ☺

    Hirmuisesti kivoja kuvia♥
    Menen takasin uudestaan katselemaan ne kaikki!

    VastaaPoista
  3. Johanna11. huhtikuuta 2011 klo 13.49

    Tervetuloa Pepi mukaan joukkoon somaan, vielä ennätit ;0)

    Tämä patsas on kyllä aikas painava, Lovviisa. Ei tuuli aivan heti kaada, liekkö siis aivan samanlainen?

    Kiitos teille kommenteista, viettelen vielä mukavat viimeiset vapaat tunnit ihan itsekseen kotosalla.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi11. huhtikuuta 2011 klo 15.47

    Artulle ja
    kotiväelleen isot voimahalit ja
    peukutetaan, että olisi ohi menevää.

    t.Onni ja maminsa

    VastaaPoista
  5. Iris11. huhtikuuta 2011 klo 17.14

    Niin kaunista ja rauhoittavaa, silmä lepää!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)