Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







maanantai 25. huhtikuuta 2011

PÄÄSIÄISTOUHUJA

Niin oli kiireinen pääsiäinen kaiken tämän harvinaisen tarmonpuuskan alla, että jäi toivottamatta ne hyvät pääsiäisetkin... mutta kaikkea hyvää toivon teille toki sen jälkeenkin!

Auringon paiste sai todellakin annettua minulle jotain ylimääräistä puhtia ja niinpä pääsiäinen vierähtikin parvekkeen ja IKKUNOIDEN pesun parissa, sekä yllätys yllätys... keittiön tapetoinnin parissa. Joo..o, keittiön seinät saivat kolmannet uudet tapetit tässä vuoden sisään. Mutta kyseessähän ei ole kuin aivan pikkuiset seinän pätkät, joten äkkiä ne tapetoi ;0). Juu juu... hullu mikä hullu, mutta minkäs teet kun mieli muuttuu.


Tuo ikkunoiden pesu onkin sitten sellainen ylvästelyn kohde, se on nimittäin paljon se jos saan koko talon KAIKKI ikkunat samalla kertaa pestyä. En tiedä kyllä mitään niin vastenmielistä puuhaa kuin tuo kyseinen jynssääminen!! Sitten kun luulet että puhdasta tuli ja alat ihastelemaan aikaansaannostasi, niin eiköhän siinä komeile mahtavat vauhtiraidat koko ikkunan pituudelta. Onneksi meillä ei ole kovin suuria ikkunoita!

Mutta kaikkein kivointa mitä pääsiäisenä sain tehdä (kaikkien herkuttelujen jälkeen tietenkin), oli koluta antiikkimessujen tarjontaa parin päivän aikana. Valitettavan hiljaista siellä oli ja kauppa ei oikein tuntunut käyvän, liekkö syy kauniiden ilmojen. Käyttäkää hyvät ihmiset tällaiset tilaisuudet hyväksi, muutenhan nämäkin mukavuudet pian loppuvat meiltä!
No... minä tietysti yritin sitten omalla panoksellani kannattaa tätä touhua, mutta mahdottomiin en minäkään pysty vaikka niin olisi mieli tehnytkin.

Tässäpä löytöni tällä kertaa...



Tykkään yhdistellä herkkää ja kaunista hiukan ronskimman ja rujomman kanssa, kauniit kesäastiat sopivat minusta niin kivasti yhteen tämän sinkkitarjottimen sekä vanhan tummuneen alusvadin kanssa.


Nyt pääsen sitten raamattua lukemaan oikein ruottin kielellä :0)


Ihana vanha Iittalan juustokupu. Harmi kun en saa siitä parempaa kuvaa teille näytettäväksi.


Tämä rintakoru tuli kaupantekijäisinä kellon mukana


Tämä komistus pitäisi muistaa vetää kolmen päivän välein. Komia ääni siitä ainakin lähtee... (jos siis muistaa vetää sen)


Jotai löysin myös Tuvalle... esim. nämä, laitan muista aarteista kuvia myöhemmin.


Saihan se meidän ukkokin jonkin sortin auringonpistoksen viikonlopun aikana! Vierashuoneeseemme tulla tupsahti ikkuna ja jopas kirkastui vaikka ei tuon isompi olekaan.



No ei se ihan itsestään siihen toki tupsahtanut, kyllä siinä useampi työtunti taisi vierähtää muutamien ärräpäiden kera. Paikka oli nääs aika haasteellinen tuolla ulkopuolella ja aika hurjan näköistä kiikkumista näytti olevan tuolla maan ja taivaan välillä omatekoisten "telineiden" varassa. Minä koetin kädet ojossa olla vahtimassa mahdollista putoamista, jotta jos vaikka kopin saisin. Onneksi ei mitään sattunut ja ikkuna töröttää paikoillaan niin kuin olisi siinä aina ollut.
On se aikamoinen epeli tuo meidän oma remonttireiska!


Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja auringon paistetta elämäänne!

Ps. Arttu lähettää terveiset Onni-veljelle ja mamille: hyvin täällä voidaan... paksusti ja villisti, kiitos kysymästä. Painokin on noussut jo yli seitsemään kiloon (kotiväen mielestä saan kohta alkaa dietille, höpö höpö sanon minä!) ja kevät taitaa tehdä pojan villiksi. Leikitty on niin että tanner tömisee (lattiat) ja nautittu ulkona auringonpaisteesta (omissa valjaissa tietenkin)!
Omat ruohot on saatu kasvamaan aika komiasti, nyt ei tarvii enään syödä äipän kukkia. Epäilemme nimittäin kovasti sitä, että arvot olivat koholla myrkyllisten kukkien takia. Torstaina menemme taas otattamaan uudet verikokeet kontrollointia varten. Se ei ole kyllä yhtään mukavaa, mutta onneksi se lääkäri-täti on aika kiva... sanoo minun käyttäytyvän kuin koirat. Aika hassu juttu, minäkö muka koira!!




Kevät terkut Onnille, laitappas joskus taas uusia kuvia tulemaan!


2 kommenttia:

  1. Arttu,
    ihan kuin katsoisin peiliin ja
    kukkien syömiseenhän sinä reagoit,
    näin uskon.

    t.Onni

    ps. Ja paksujahan me ei olla,vaan niin kauheen karvaisia, eiks joo ;)

    VastaaPoista
  2. Ihania löytöjä!!!

    Minulla on blogissani sinulle jotain ;D

    VastaaPoista