Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







lauantai 1. elokuuta 2015

NYT SE SITTEN ALKAA!

Näyttää siltä että ne jotka ovat jättäneet lomansa elokuulle, saavat nauttia kesän lämpimimmistä säistäkin. Kesä taitaa alkaa vasta nyt??? Työt ovat jo minun osaltani alkaneet, maanantai ja vielä seuraava päiväkin meni harjoitellessa...olen siis tainnut onnistua täydellisesti nollauksessa! Keskiviikko ja torstai menikin todella mukavissa merkeissä Etelä-Suomessa, ihanissa järvi / maalaismaisemissa Hattulassa. Oli kiva nähdä kaikki kollegat ja ohjelmassa oli asiaa ja vähän asian vierestäkin, mutta kaikki oli niin hauskasti järjestetty. Vatsalihakset (mitkä ne on??) hellinä astuin puikkoihin perjantaina ja kas...työ sujui paremmin kuin hyvin taas. Olen niin onnekas, jälleen hehkutan sitä kaiken entisen jälkeen!!
Kohta alkaa koulutkin, kaikkien perheen jäsenten arki palaa normaaliin aikatauluun pikkuhiljaa. Jostain syystä elokuu ja etenkin koulujen alkaminen tarkoittaa minun mittakaavassani sitä, että myös syksy on tullut virallisesti. Tiedän...ei pidä paikkaansa!

Kukat mitkä eivät ole säikähtäneet kesän sateita, ovat kauneimmillaan ja tienvierukset tarjoavat monenlaista kaunista maljakoihin. Joten eihän tässä vielä hätäpäivää ole!












Viikonlopun iloksi olen varannut pieniä tuunaamisprojektia, sen verran sanon että kirppislakko ei aivan pitänyt...mutta ei ollut ollenkaan huono juttu se! Näistä lisää seuraavassa postauksessa, siihen saakka...

Hei vaan!
Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. Mari2. elokuuta 2015 klo 7.47

    Minustakin elokuu on jo syksykuukausi, illatkin alkavat pimenemään vauhdilla. Minua ihan harmitti, kun meidän tien varret käytiin niittämässä, minun kukkavarastot! Ja kuule, jos ajelet täällä päin, niin pistäydy ihmeessä kahvilla :)

    VastaaPoista
  2. Johanna2. elokuuta 2015 klo 12.34

    Pimeät illat ovat minusta se ainut plussa, mutta se tuo samalla haikean olon kun tietää mihin suuntaan ollaan menossa.
    Kiitos kutsusta, tulen oikein mielelläni! Ja samoin kutsu on voimassa tännekin päin :)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)