Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

KAAPPI JA KELLO

Enpä olisi uskonut tätä päivää näkeväni, meidän kodissamme on kaappikello!! : )
Jostain syystä en ole koskaan pitänyt näistä kookkaista mööpeleistä, mutta joku viikko taaksepäin yksi tällainen vei sydämeni. Ensi silmäyksellä en siihen rakastunut vaikka ihailinkin sen kaunista vanhaa puupintaa, mutta kotia mennessä alkoi mokoma kaihertamaan mieltäni. Soitto Vaalan antiikkikirpparin Kaukolle ja kello varaukseen, olinhan jo keksinyt sille kaksikin vaihtoehtoista paikkaa kodissamme. Päätöstä vahvisti vielä monet ihanat sisustuskuvat Pinterestissä, kuvien perusteella kaappikellot näyttävät olevan nyt hyvinkin in-juttu... vaikka mitäpä minä muodista välittäisin ; )

Eilen sitten poikkesimme peräkärryn kanssa noukkimassa kellon kyytiin samalla kun kävimme Kajaanissa, harvinaista kyllä tämän enempää en jäänyt Vaalan aarteita katselemaan tällä kertaa. Tämä kaunokainen riitti ja olen entistä enemmän vakuuttunut sen kauneudesta vaikka toimivaa mööpeliä siitä ei tulekaan.




Epäilin ensin vähän karskin näköisesti maalattua vuosilukua, mutta hiukan netissä tutkimustyötä tehtyäni totesin että kyllä tämä Moran kello on varmasti 1800-luvulta. Löysin jopa juuri samanlaisen mallin ja kyllähän puunaulat ja kellon koneisto kertoo jo että ikää on. Kaunis patinoitunut puupinta oli se mihin ihastuin.




Ruokailutilan seinäremppa on tapetointia vaille valmis, nyt kun vielä saan päätettyä laitanko siihen jo olemassa olevan juhannusruusun vaiko sittenkin hankkisin jonkin harmaa sävyisen vaihtoehdon... asia ratkeaa varmasti kun hiukan tuijottelen tilaa taas sillä silmällä : )
Pientä maalaus puuhaakin olen ennättänyt tehdä, pieni seinäkaappi vaihtoi väriä turkoosista harmaaseen...




Nyt alan uskomaan jo siihen että ruokailutilasta tulee hyvä kun saadaan kaikki palaset kohdilleen.



Näin meidän pääsiäinen täällä on mennyt, ihanaa että vielä huomenna saa rauhassa viettää yhden päivän puuhastellen omia juttuja ilman kiireitä.




Mukavaa pääsiäisen jatkoa!

7 kommenttia:

  1. Uskomattoman kaunis kaappikello! Hyvää pääsiäisenjatkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kaunis vaikka aikaa ei näytäkään. Mies vitsaili että jos laitettaisiin diginäyttö...olisko hyvä?? : )
      Hyvää pääsiäisen jatkoa sinullekin Jaana!

      Poista
  2. Upea kello! Kateeksi käy. On muuten jännä juttu, miten maku muuttuu vuosien saatossa. Omani on menossa aina vaan lapsellisempaan suuntaan. Kai sitä on palaamassa laseksi...

    Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kello on hieno, tykkään siitä koko ajan enemmän. Maku muuttuu vähän turhankin tiuhaan tahtiin, ihan sitä ihmettelee itsekin : )

      Poista
  3. Voi miten kaunis! Juuri niin, tuo puupinta on aivan ihana, mutta on myös kellon muoto on sulavalinjainen. Tuollainen alkuperäisessä asussaan oleva kello on mittaamattoman arvokas, kuin koru sisustuksessa!

    Se on jännä, miten joskus saa lähes pakkomielteen kaltaisen herätyksen jonkun sellaisen asian suhteen, mistä on aina ajatellut pysyvänsä suorastaan kaukana :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta oli tässä kellossa juurikin jännää se, että sitä ei ole maalattu ja siksi niin viehättävä. Olen kyllä huomannut jo monta todella outoa mielenmuutosta itsessäni, saas nähdä mitä sitä vielä meiltä joskus löytyy?!! : ) Yksi on kuitenkin (ehkä) varmaa, modernia kotia meillä ei tule olemaan koskaan. Nyt kun sen ääneen sanoin, niin muutaman vuoden päästä varmaan kaikki on toisin... huh mikä ajatus : )

      Poista
  4. Meidän kaappikello on myös Mora. Hieno kello ☺ Mukavaa 2. Pääsiäispäivää!

    VastaaPoista