Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







tiistai 23. toukokuuta 2017

ÄH...

Miten tämä nyt voikaan olla niin vaikeaa, ruokailutila ei vaan miellytä silmää vaikka miten päin pyörittelisi. Tietäisin kyllä miten sen saisin miellyttämään, mutta siihen pitäisi heilutella maalisutia ja ensin haluan käydä kaikki vaihtiehdot läpi ennen kuin sen ratkaisun teen.  Tänään sitten kokeillaan tällaista lookkia, periaatteessa hyvä...mutta!!






Se jokin mutta tuntuu vain olevan koko ajan läsnä!!! Ehkäpä katselen taas vähän aikaa ja päätän sitten jääkö penkki tähän vai ei. Ihana auringon paiste saa taas aikaiseksi sen, että tekee mieli keventää ja vähentää tavaraa. Kevensin yhden verhon verran olohuoneen ilmettä, sekä vähensin jotain pientä pois tavarapuoleltakin. Niin pieniä eroja että tuskin edes huomaatte, siksipä siitä ei sen enempää. Tyttären äitienpäivä kukat kukoistavat Luulajan kirpparilta ostetuissa maitopulloissa, ihania maljakoita...ei siis turha ostos ollenkaan : )




Kesä näyttäisi päivä päivältä etenevän vihreyden muodossa, samalla aurinko paljastaa ikävästi kaikki pölyt ja pesemättömät ikkunat. Vaatii todellista tahdon lujuutta tarttua pesu hommiin, voi kun tulisi joku ja ilmoittaisi pesevänsä kaikki nuo pikkuruudut. Luulen kyllä että sitä jokua ei tule ja saan aivan itse sen homman tehdä, inhoan ikkunan pesua! Olisiko kenelläkään hyvää ideaa miten tästä puuhasta saisi tehtyä edes vähän mukavampaa??



Kissat ovat taas päässeet ulkoilun makuun ensi kankeuden jälkeen, nyt sinne sitten ollaan vailla jo heti aamusta. Kyllä sitä taas eletään parhainta aikaa vuodesta, koko kesä edessä. Hullua ajatella että reilun kuukauden päästä alkaa kesäloma ja sen myötä monta mukavaa reissua.
Aurinkoista viikkoa teille ihanat!

2 kommenttia: