Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt yhden teinin sekä yhden nuoren herran äiti ja ihanan miehen vaimo, jonka sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogissa seuraillaan myös näiden veijareiden touhuja ja kommelluksia.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







perjantai 30. kesäkuuta 2017

SE OLIS SITTEN LOMA

Hei hei... sinne meni.


Tälle päivälle sattui kaksi asiaa mitä ei vielä oikein voi uskoa todeksi. Aamulla nuorimmainen lähti muuttokuorman kanssa Tampereelle.
Vaikka olen iloinen ja onnellinen heidän puolestaan, niin väkisinkin olo myös vähän tyhjä ja haikea. Poika oli käymässä kotona ja nyt hänkin lähti samaan matkaan muuttoavuksi. Onneksi lasten isä ja veli tarjoutuivat lähtemään mukaan, matkaan lähdettiin yhden täyteen pakatun pakun ja kahden peräkärryn kanssa. Itse pääsen onneksi viikon päästä kyläilemään nuorten uuteen kotiin ja samalla vien vielä muutamia tavaroita perässä.


Toinen yhtä pöllähdyttävä asia on neljän viikon loman alkaminen tästä päivästä eteenpäin. Aivan mahtavaa, mutta jokseenkin tyhjä olo alkuun tulee tästäkin. Onneksi ensi viikolla pääsen kivalle matkalle, mies jää kissojen kanssa kotiin.  Meidän "lapsenvahdin" lähtiessä kotoa, vaikeutui meidän reissaaminen himpun verran. Haussa varavahti kissoille ja ehkäpä saamme ne opetettua vielä matkailuunkin.



Sää on tänään ollut mitä ihanin, aurinkoa ja lämpöä. Ainoa asia mikä nautintoa haittaa, on pihamme valtava itikkamäärä (mistähän niitä nyt riittää??) ja ällöttävät punkit joita näkyy myös olevan meidänkin pihalla. Yhden jouduimme irroittelemaan Kertun korvan takaa tällä viikolla... ällöttävää!!! Myös pojalla oli jalassa punkki kiinni, se oli tuliainen Varjakan saaresta missä olivat käymässä kaverinsa kanssa. Paikka oikein kuhisi punkkeja, yäk... haluaisin nimittäin käydä siellä itsekin. Tähän asti olen rakastanut kerätä luonnonkukkia maljakkoon, mutta nyt ei oikein ole tehnyt mieli sitä tehdä. Kaikenlaisia riesoja sitä on, en keksi yhtään hyvää syytä siihen mihin punkkeja tarvitaan maapallolla!!


Mies toi punaisen ruusun syntymäpäiväksi viime viikolla ja itse loman kunniaksi ostin ihanan asetelman ikkunalle Tarinat-kaupasta.



Äitini oli muistanut antiikkimessuilla käydessään tyttärensä rakkauden kauniisiin purkkeihin ja niinpä syntymäpäivälahjaksi sainkin tämä kauniin jugend-kahvipurkin : )


Nyt pitäisi laitella yläkerrasta "tyhjä" tyttärenhuone kuntoon... en ehkä aivan vielä sitä kykene tekemään. Salaa haaveilen jo itsekin muutosta, joskus sekin tullaan tekemään. Ajankohtaa ei tiedossa, mutta joskus : )

Mukavaa viikonloppua!

6 kommenttia:

  1. Onnea syntymäpäivän johdosta!

    Meilläkin noita punkkeja on kissassa riittänyt ja eilen käveli yksi käsivarttani pitkin olohuoneessa! Oli varmaankin tarttunut vaatteisiini nurmikkoa leikatessani. Onneksi se vielä käveli, ettei ollut juuttunut jo kiinni. Toinen ällötys mikä eilen lämpimän mukana saapui, oli lentävät hevosmuurahaiset! Minä kammoan muurahaisia ja kun ne ovat vielä lentäviä ja hevosen kokoisia, on kauhu taattu! Huh, onneksi niitä ei monena päivänä parveile.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten saat tai edes näet kaikki punkit kissassa? Näiden turkin seasta ei kyllä erotu mikään... uhkasin jo leikata karvat pois kokonaan 😁
      Meillä ei ole hevosmuurahaisia näkynyt, mutta itikat ovat tämän kesän riesa taas. Mitenkähän näihin ötököihin oikein sopeutuisi?
      Niin ja kiitos onnitteluista, vaikka kyllä tässä enemmänkin alkaa päätä huimaamaan 😊

      Poista
  2. Ihanaa lomaa sinulle! Mielenkiintoni heräsi muutosta :) oletko aikeissa muuttaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vielä ei oikein osaa todeksi ajatella. Emme ole nyt muuttamassa mihinkään, mutta jossain vaiheessa varmasti. Mutta aivan mihin tahansa kyn emme lähde, voi se olla hyvinkin pitkä prosessi 😀

      Poista
  3. Voi että, voin kuvitella haikeuden, kun nuorimmainenkin lähtee... Vaikka se on ehdottomasti iloinen asia, että olet saanut kasvatettua lapset itsenäisiksi ja omatoimisiksi aikuisiksi. Onnea sydämien kera sinulle!

    Kyllä sinä kohta keksit jotain lomatekemistä ja hups vaan tyhjyyden tunne on tipotiessään. Mutta tiedän tunteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se kuuluu mennä ja olen kyllä ylpeä siitä että osaavat ja rohkenevat lähtemään... siitäkin huolimatta että äidin sydäntä kylmää : ) Kiitos ihanista sanoista, eiköhän tämä tästä!

      Poista