Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







maanantai 3. heinäkuuta 2017

LOMA HARJOITTELUA

Säät ovat olleet mitä suotuisimmat loman aloitukseen ja niinpä päätimme lähteä yhden yön matkalle Raaheen. Koska kissat jäivät kotiin, ei tämän pitempää matkaa tällä kertaa.



Onnistuimme saamaan jälleen paikan veden ääreltä, mikäpä siinä oli illalla katsellessa meren taakse laskeutuvaa aurinkoa. Voi autuutta, kyllä elämä on ihanaa!!


Eilen kotiin palattuamme päätimme vielä lähteä pienelle ajalulle Varjakkaan kissojen kanssa. Jännittävä ensimmäinen kokeilu miten matkustaminen sujuisi karvakamujen kanssa.






Kerttu on ennättänyt jo tutkia auton läpi siinä missä Mauno vasta uskaltautuu pikkuhiljaa ulos kopastaan : )



 Sitten lähdettiin liikkeelle...


Kuulisittepa miten monenlaista ääntä voi lähteä kissoista ja voi sitä läähätyksen määrää kun jännitys oli pahimmillaan : ) Tarkoitus ei ole jatkossa kuljettaa kissoja irrallaan, mutta nyt teimme poikkeuksen. Vahdin kissoja kokoajan että eivät pääse ohjaamoon, saivat tutustua autoon rauhassa näin.


Mies rakensi takaluukun suojaksi saranoilla laskettavan verkkokehyksen, näin kisut voivat "ulkoilla".


Välillä näytti jo siltä että tähän voisi tottuakin, mutta kyllä tämä taitaa vaatia vielä muutaman kerran lisäharjoittelua : )




Varjakka on kaunis paikka, ensimmäisessä kuvassa näkyy Varjakansaari jonne pääsee pienellä vaijerilautalla rannalta. Tämä on sellainen paikka missä haluan käydä ehdottomasti, täytyy vain laittaa hyvä punkkivarustus päälle jottei käy niinkuin pojalle.




Nyt nautitaan kesästä ja unohdetaan työ kokonaan, kokonaista neljä viikkoa vapautta edessä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti