Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







tiistai 19. syyskuuta 2017

PAHE

Koti tuntuu näin synkkien syksyisten vesisateiden ja kaiken muun haikeuden rinnalla hyvin tärkeältä paikalta, entistäkin tärkeämmältä. Vaikka tällä hetkellä ei voimia ja intoa riitä hirvittävästi venkslailla sisustuksen parissa, siltikin huomaan että koko ajan tulee tehtyä jotain pientä aivan huomaamatta. Se vain taitaa olla synnynnäinen pahe joka kulkee mukana kaikissa elämäntilanteissa, halusitpa tai et.  Koti ja sen parissa myllääminen jollain tapaa tuo mielihyvää, onpahan se isoa tai pientä puuhastelua. Joku varmaan voisi sanoa että todella outoa ja turhanpäiväistä, mutta kait sitä turhempaakin voisi olla! Tällä kertaa tein pieniä juttuja, etikettejä ja verhojen vaihtoa kaapin oviin...




Ne jotka ovat käyneet Lundagårdissa, huomaa varmaan että tämä pieni viehättävä idea on napattu sieltä. Juuh... sama kansi, eri sisältö ja purkki : )


Vaikka tekstit ovat auttamattomasti pois muodista, niin siitäkin huolimatta myös kaappi sai printatut keittiöpyyhkeet lasioviinsa. Aina sitä jonkin verran voi tekstiäkin olla, eihän täällä muutenkaan elellä viimeisimpien muotivillitysten mukaan. Hassua miten nämä ns. muodit meitä ohjailevat monesti huomaamatta vaikka niiden orjaksi ei tunnustautuisikaan... silti huomaa että jotain tarttuu väistämättä omiinkin ajatuksiin ja kyllä vaan monen koti muuntuu aina uusimpien värien mukaan mitä sen hetken trendit meille tarjoavat.
Ei siinä kait mitään pahaa ole, mutta joskus mietin miten kaikki ulkopuolinen vaikuttaa meihin vaikka emme tietoisesti siihen mukaan hyppäisikään. Sitä vain alkaa pitämään itsekin joistain asioista kun niitä tarpeeksi paljon katselee, yleensä kyllä tulen hiukan viiveellä perässä ; )






Jos näistä kuvista pitäisi päätellä mikä on tähän kotiin tarttunut muotiväri, niin sehän on musta. Joskus nuorenpana ensimmäistä kotia sisustaessa väriskaala oli musta ja valkoinen... olenko palaamassa siihen, tuskin nyt aivan?? Meidän kodissa ei taida olla yhtä eikä kahtakaan tyyliä, sisustus elää jatkuvasti sen mukaan miltä millonkin tuntuu ja mitä eteen tulee. Myös värien käyttö kodeissa on alkanut kiehtomaan enemmän, ihailen koteja missä on osattu käyttää rohkeasti kauniita värejä ilman että mikään näyttäisi sekamelskalta. Saas nähdä milloin meille alkaa tulemaan enemmän värejä, vihreää hiukan jo näkyvissä. Se on väri mistä olen aina pitänyt, mutta kauan se on ollut pois käytöstä. Näissä mietteissä tänään, mieli muuttuu ja sitä ei koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan ; )

2 kommenttia:

  1. Voi miten on upea koti! ♥
    Minä en alkujaan tykännyt tekstijutuista, joten vaikka niitä oli joka kodissa, niin meillä ei. Nyt kuitenkin olen hiljalleen alkanut niistät tykkäämään, joten vaikka muut niistä jo luopuvat, niin minä en :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista!! Näin se käy minullekin yleensä, perässä tullaan muodissa olipa kyseessä sisustus tai vaatetus : )
    Mutta molemmissa olen sitä mieltä, pääasia on että itse tykkää...sanoipa trendit mitä tahansa!

    VastaaPoista