Ihanasti kotona: TUNTEITTEN SYKSY

Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

TUNTEITTEN SYKSY

Tämä vuosi ja syksy jää ikuisesti mieleen monenlaisten tunteiden myllerryksenä, siihen on liittynyt paljon surua ja huolta, mutta myös iloisia asioita. Sitähän se elämä on ja kuuluukin olla, surun hetkellä sitä vain on vaikea ymmärtää ja hyväksyä.
Tämä syksy on ollut kaunis ja lämmin, mutta myös hyytävän kylmät aamut ovat jo ennättäneet yllättämään ja tänään vettä tulee taivaalta kaatamalla. Hyvä syy pysyä sisällä, puuhaa riittää kyllä sielläkin ja taidankin suunnata yläkertaan sisustuspuuhiin.
Viikko taaksepäin sunnuntai oli aurinkoinen ja lämmin, suurin osa kukistakin on vielä täydessä loistossaan. Viime kesäinen pensasruusu alkoi kukkimaan vasta näin loppukesästä, siitä olen kyllä iloisesti yllättynyt.

On mukava tehdä uusia asetelmia syksyksi ja niihin kuuluu tietenkin kynttilät.

Innostuin tekemään lisää suloisia sammalistutuksia erilaisiin purkkeihin, kauniita ja yksinkertaisia. Sammaleen ottaminenhan ei ole luvallista ihan mistä vaan, mutta onneksi tätä kauneutta löytyy aivan meidän omalta pihamaalta.

Eilinen ilta oli jälleen mitä ihanin, niinpä sytyttelimme kynttilöitä pihalle ja istuimme laavulla nuotion äärellä. Vaikka en tunnustaudukaan syksyihmiseksi, niin kyllä lämpimät pimeät illallat ovat ihania ja tunteikkaita.

Laavulla istuessa tuntuu kuin olisi aivan jossain muualla kuin omassa pihassa, ei tarvitse mennä kauas kun olet jo "keskellä metsää".

Elämä on tällä hetkellä hyvin tunneherkkää, itkua, naurua, ikävää ja vihaakin, mutta onneksi ympärillä on rakkaita ihmisiä jotka kuuntelevat ja lohduttavat. Eilen sain jälleen kaksi ihanaa kukkakimppua isän muistolle, kiitos näistä!