Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

RETKEILYÄ

Lähdimme yhtenä kauniina hellepäivänä käymään Vaasassa ihan muuten vaan, kävimme syömässä ja yhdellä kirpparillakin poikkesin. Paluumatkalla kävimme kahdessa eri museossa, ensimmäinen oli Vöyrin Maksamaalla sijaitseva Klemetsintalojen kotiseutumuseo.























Toinen museo oli Oravaisten taistelutanner. Näillä alueilla on käyty sotia 1800-luvulla, täältä löytyy mielenkiintoista materiaalia jos yhtään kiinnostuit. Myös meidän torppaan liittyy tarina sotiin liittyen, mutta sen kertomisen säästän siihen saakka kun saan itse tietoa lisää taloon liittyvään historiaan.
















Aina näissä museoissa käydessä tulee väkisinkin mietittyä millaista elämä on tuolloin ollut ja miltä näillä samoilla paikoilla on silloin näyttänyt saatikka mitä kauheuksia näihin sotiin on liittynyt. Tuntuu hurjalle ajatella että myös meidän Vallgård on ollut jo olemassa näihin aikoihin, kyllä silläkin olisi varmasti monta tarinaa kerrottvana jos osaisi puhua.

Pohjanmaan alueet vetävät minua puoleensa jostain syystä kovasti, siksipä siellä viihdynkin ja olen onnellinen että pääsen sinne viettämään aina välillä aikaa omaan kakkoskotiin.

Mukava päivä takana ja taas opimme jotain uutta historiasta 😀

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti