ELÄMÄ JATKUU SITTENKIN

Olen tainnut mainita täälläkin vuosien varrella tuhat ja sata kertaa että en ole syksyihminen ja tänä syksynä tuntui että se tunne oikein tuplaantui kun jouduin jättämään rakkaan torppamme talviunille. Olen ollut todella väsynyt ja alakuloinen, tuntui aivan oikeasti että elämää ei enään ole... ei ainakaan täällä talossa. Tunne että inhoan kotiamme ja joka ikistä tavaraa täällä sai oloni todella tuskaiseksi, eikä kodin repsahtanut ilme ainakaan tätä parantanut. En ole jaksanut siivota kuin mitä välillä on ollut aivan pakko ja joka nurkassa on lojunut kaikenlaisia kasoja joille ei tunnu paikkoja löytyvän. Illat on mennyt sohvalla maatessa ja seuraava vaihe oli siirtyminen sänkyyn.

Mutta nyt tapahtui taas se ihme, niin kuin se joka syksy näyttää tapahtuvan. Osittain tämän sysäyksen sai aikaan mieheni ja osittain pikku pakkanen ja aurinko. Armastukseni sinnikkäästi tarttui siivoushommiin sunnuntaina (niin...sunnuntaina, emme pyhittäneet lepopäivää koska sitä on tehty kaikkina muina päivinä) ja en vain yksinkertaisesti ilennyt katsoa vierestä vaan pitkinhampain tartuin toimeen. Tämä nyt ei niin ihmeeltä varmasti kuulosta, paitsi minusta koska tätä en ole kyennyt tekemään viikkoihin.
Mutta kyllähän minun jo pitäisi itseni tuntea, joka syksy tämä sama toistuu. Olen muutaman viikon aivan sairaan väsynyt ja apaattinen, silloin tuntuu todella että en selviä mistään. Mutta kun se herääminen taas yhtäkkiä tapahtuu, on tunne aivan upea... todella tuntuu niinkuin heräisi jostain painajaismaisesta unesta. Onko teillä kellään muulla tällaista kautta johonkin aikaa vuodesta?

Nyt tuntuu taas siltä, että ehkä tämäkin koti on sittenkin ihan kiva ja meillä on taas siistiä. Näin se laiska töillään kehuu, mutta sain jopa laitettua aimo läjän tavaraa myyntiin faceen ja kirppispöytä on varattuna  vielä paikalliselta kirppariltakin. Haluan eroon kaikesta ylimääräisestä mitä en ole vuosiin tai jopa koskaan käyttänyt, tarviiko ihminen viidet erilaiset ruusuastiastot? Elämä hymyilee taas ja innostuin räpsimään jopa kuvia kotoamme. Nyt tunnelmoidaan hämärän tuomasta hetkestä, voi miten ihanaa elämä onkaan!

Kun nyt sitten luovun jostain, niin saahan sitä jotain hankkia tilallekin... pysyy kaikki tasapainossa : ) Tämä sohva siirtyi aulasta tänne pukuhuoneeseen, olen kyllä aika tyytyväinen tähän muutokseen. Valkoinen pinnasohva on nyt ainakin toistaiseksi olohuoneessa tai sitten myyn sen pois, katsotaan nyt hetki miltä lopputulos alkaa näyttämään.

Aulaan saapui aivan uusi vanha komistus...

...nyt vielä hankintaan patjat, muutama ihana tyyny sekä torkkupeitto, ehkäpä tästä tulee uusi lempipaikka köllöttelyyn : )
Voi että olen niin innoissani taas kun vauhtiin pääsin, saas nähdä mitä muuta kivaa saadaan aikaiseksi talven aikana.
Ihanaa aurinkoista viikkoa teille kaikille!