Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







keskiviikko 9. lokakuuta 2019

VIIMEHETKEN PIKAREMPPA

Vielä ehdittiin tehdä kesätorpalla pieni ja nopea pikaremppa, mutta sitäkin näkyvämpi ja mieltä hykerryttävämpi. Tämän huoneen lattia on näyttänyt tältä tähän saakka vaikka olemme tottakai tienneet että alla on komea lankku. Mutta jalan alla on myös tuntunut hyvin epämääräiseltä jossain kohdin, joten emme olleet vielä tohtineet ryhtyä maton poistoon kun ei tiedetty millainen remontti siellä odottaa. Olimme siinä uskossa että mahdollisesti joudumme jopa käyttämään lankkuja irti ja kasaamaan lattian uudelleen.
Nyt kuitenkin mies yllätti ja kesken aamukahvien tuli käsky tyhjentää huonetta... nyt matto lähtee! No tällä kertaa toimeliaan mieheni komento ei ärsyttänyt yhtään vaikka kahvit olikin vielä kesken, ilomielin ryhdyin hommiin. Ajatus oli että saadaan talveksi tämä tästä pois ja keväällä päästään sitten sen kimppuun mitä kunnostus vaatii.



Matto lähti helposti, koska se ei ollut kiinni lattiassa kuin sieltä täältä naulattuna. Sieltä se aarre paljastui, hiukan tilkkutäkki se on mutta siltikin positiivinen yllätys.






 Ja meidän touhuthan on melkein aina tätä, huonekaluja siirrellään eestaas töiden tieltä 😀


Hiukan lattiaa katseltuani ja ihmeteltyäni mitä tälle tullaan tekemään, tulin siihen tulokseen että pesu ja räsymatot riittää. Maalatut lankut ovat yli 200 vuotta vanhoja, korjattu osa ei tietoa. Mutta edellisen postauksen 40-luvun kuvissa ei vielä ole toisessa päädyssä olevaa ulkoeteistä ja portaikkoa vintille, silloin portaat ovat kulkeneet tästä tilasta. Joten korjaus voisi olla näiltä ajoilta kun muutos on tehty ja luultavasti lattiamattokin on laitettu silloin lattiaan.



Matot saivat lattian näyttämään vähemmän tilkkutäkiltä ja outo paikkauskohtakin jäi pikkumaton alle piiloon. Tätä kohtaa joudumme vähän korjailemaan keväällä, mutta muut vinksahtaneet lankut ja kaunis rosoisuus saa jäädä näkyviin.




Ja sittenhän sitä piti tunnelmoida tätä "uutta tilaa" eri valoissa. Ulkona alkaa hämärtymään ja tunnelma muuttuu erilaiseksi.





 Kynttilät palamaan ja huone muuttuu entistäkin tunnelmallisemmaksi...








Olen nimennyt tämän huoneen meidän salongiksi. Tällä huoneella ei varsinaista käyttötarkoitusta ole sen koommin, mutta tämän muutoksen myötä luulen että ehkäpä tässäkin tulee juotua välillä päiväkaffeet ja ihasteltua omenapuutarhaamme. Tähän asti tässä on tullut säilyteltyä työkaluja ja vain kuljettu läpi huoneesta toiseen.
Iltahämärä muuttuu pimeydeksi, olo on jouluinen. Koska sitä mahdollisuutta meillä ei ole että täällä joulua viettäisimme, päätimme pitää pikkujoulut nyt.





Tähän oli mukava päättää tämän kesän mökkeilykausi, seuraava päivä siivoiltiin ja pakattiin jotain tavaraa kotiin vietäväksi. Voi miten kolkolta tuntui, mutta onneksi taas muutaman kuukauden päästä nähdään. Tuntui myös hyvälle ajatus siitä että kyläläiset ja naapurit pitävät taloa silmällä sillä välin kun olemme poissa.







Ai niin... vielä viime hetken hankintoina keskelle tupaa jäi odottelemaan tällainen kaunotar.


Kyllä tulee taas pitkä talvi eteen, odottavan aika on pitkä! Mutta onpahan taas hyvää aikaa suunnitella tulevia remontteja ja ikävän helpotukseksi alan tekemään leikekirjaa Vallgårdista.

Se on hei taas, mukavaa keskiviikkoa!

6 kommenttia:

  1. Hieno lattia! Sehän oli pikainen remontti😊.
    Ja niin ihanat tunnelmat taas! Näitä kuviasi on aina kiva katsella. Tuolla olisi varmaan tunnelmallista viettää joulua, mutta pianhan on taas uusi kevät.
    Mukavia syyspäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos kuvat ilahduttavat muitakin kuin minua, en millään malta olla laittamatta tuhatta ja sataa otosta ☺️ Lattia on ihana kaikessa rouheudessaan, sopii meidän torpan tyyliin. Täällä olisi niin kiva viettää joulu, mutta ei käytännössä ole mahdollista. Kevättä odotellessa siis!

      Poista
  2. Niin kaunis huone tuli tästäkin! Ihanaa odotella kevättä ja pääsyä torpalle :) .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana, vaikka ihan ehkä ei kuvista näy että keskeneräinenhän tämä tila on. Pinkopahveja revitty osin ja hirret puhdistamatta, mutta kyllä tässä siltikin jo viihtyy. Lattia sai aikaan sen, että mieskin jo sanoi viihtyvänsä tässä huoneessa 😀

      Poista
  3. Ihania tunnelmakuvia<3 Haikeutta on ilmassa täälläkin.
    Räsymatot peittävät juuri sen verran kuin tarvitseekin - tuo lankkulattiahan on ihan mahtava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä aika on niin ankeaa luopumista monesta asiasta, en ole syksyihminen muutenkaan. Onneksi kevät tulee taas, jospa tästä välivaiheesta löytyisi jotain kivaakin kun luopumisen tuska on käyty läpi.
      Lattia on aika symppis noin, luulen että saa jäädä tuohon kuosiin.

      Poista