HAIKEAA LUOPUMISTA

Niin se vaan kesä vierähti, nyt oli aika sanoa heipat rakkaalle kesäkodillemme. Haikein mielin valmistelimme hänet talviunille, juttelin ja kerroin että tulemme taas kun kevät koittaa. Ihanat viisi kuukautta teimme tuttavuutta, tänä aikana myös rakkaus kasvoi. Olen niin onnellinen tästä paikasta, sen pienen hetken saamme nauttia elämästä pienellä kylällä ja ikivanhan torpan tunnelmasta. Paluu kaupunkiin on kerta kerran jälkeen alkanut tuntumaan vaikeammalta, voi jos voisin jäädä tänne 💓

 

Vaikka tunnelma lämmitetyssä tuvassa on mitä suloisin, kuitenkin totuus on että nytkin perjantaina mennessä sisällä oli seitsemän astetta lämmintä. Pakkasten tullessa myös vesiputkien jäätyminen alkaa olla riski, joten kyllä nyt oli aika luovuttaa.

Tämä viikonloppu oli kuitenkin mitä mukavin, meillä kävi pariinkin otteeseen yllätysvieraita. Eräs iäkkäämpi asukas kylältä, koko ikänsä täällä elänyt mukava herra kävi toivottelemassa tervetulleeksi ja toi samalla valokuvakopion sotien jälkeisiltä ajoilta kylästä. Kuva ajoittuu siis 40-luvulle.

Meidän Vallgård pönöttää keskellä kuvaa. Olikin yllätys kun näimme kuvasta että talon vieressä edestä katsottuna oikealla on ollut ulkorakennus, tästä ei kukaan olekaan maininnut. Tämän hetkistä piharakennusta jossa on ollut myös navetta, ei vielä tuossa näy. Sauna on entisellä paikallaan, omenapuitakaan ei vielä ole tässä. Eli arviolta puut on ehkä istutettu 50-60 luvulla.
Torpan tontin viereltä kulkeva hiekkatie joka mutkittelee talojen lomitse, näyttää olevan tuolloin kylän päätie. Monta rakennusta on yhä olemassa, mutta monta on myös pois. Kuulimme hiukan lisää kylän tapahtumista 70:n vuoden ajalta, tämä herra on myös viettänyt paljon aikaa Vallgårdissa ystävänsä luona. Tässä talossa on itseasiassa ollut kylän ensimmäinen televisio.

 Alla ilmakuvia vuodelta 2007

 

Omenoista puheenollen...

...niitä vaan riittää!! Olen haravoinut niitä maasta säkki tolkulla, tää ei ole enään hauskaa mutta poiskaan en puita halua. Näyttää omput maistuvan linnuillekin, ilomielin saavat syödä niin paljon kuin maistuu 😀

Toiset vieraat tulla tupsahtivat sunnuntaina aivan vierusnaapurista, olipahan mukava yllätys. Nyt voimme turvallisin mielin jättää torpan, kun olemme saaneet lisää talovahteja ympäriltä. He ovat luvanneet katsoa että kaikki on kunnossa meidän poissa ollessa.

Yllättävän paljon puuhaa liittyy talviteloille laittoon, samalla tuli tutkittua taas talonalus tilanne. Tämähän on niin vanha torppa, että eristyksiä ei ole vaan paksujen lattialankkujen alla on pelkästään vanha multapenkki. Talon alle pääsee kahdesta eri kohtaa lattialuukun kautta ja korkean kivijalan ansiosta siellä mahtuu seisomaan ihan koko pituudeltaan. Suuria kiviä ja maata, mikä mahtavinta taas saimme todeta että minkäänlaista kellarin hajua ei täällä ole ja lattialankut ovat altapäin aivan terveet. Ilma kiertää siis niin kuin pitääkin, kyllä ennen on osattu nämä hommat. Ei ehkä niin lämmintä, mutta ei myöskään ilmanvaihtokoneiden sisäilmaongelmia.

Yhden pienen yllärirempan mies vielä toteutti tälle syksylle, mutta kerronpa siitä vasta seuraavassa postauksessa. Siihen saakka hei vaan taas!