Vaikka voin tunnustaa vihaavani syksyä, niin on myös pakko myöntää että juuri nyt luonnon värit ovat kyllä todella kauniita. Juuri tämä hetki on upea, joka ei valitettavasti kauaa kestä... mutta yritän nauttia tästäkin. Jännää miten myös valo ulkona on aivan erilaista kuin kesällä, voiko tätä nyt sitten vihata?
Nämä tunnelmat saavat sydämen pakahtumaan onnesta, mutta samalla haikeudesta. Ihan vielä ei ollut viimeinen kerta, mutta pian eron hetki koittaa.
Lauantai aamuna usva peitti lähipellot, mutta päivästä kehkeytyi mitä ihanin... lämmintä ja aurinkoa.
Kolme yötä nautiskelin torpalla aivan itsekseni, sunnuntaina kävi mukavia vieraita Kokkolasta.
Ja kun ilta koittaa, on todella pimeää.
Mutta ristiriitaista kyllä, tämä kesätyttö nauttii täysin siemauksin pimeistä illoista ja öistä.
Taas lipsahti muutama kuva, mutta täältä minun on niin mukavaa ja helppoa käydä kurkkimassa tunnelmia sitten paukkupakkasten aikaan kun mennyt kesä on muisto vain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti