Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

ENNEN JA NYT

Viimeisimmät postaukset ovatkin liittyneet Tuvan puuhiin, mutta nyt välillä myös Laitakadun kuulumisia. Yläkerran pikkuhuone on ikkunaa vaille valmis ja pientä asentelua vielä vailla.
Tästä se kaikki lähti...








Lipaston kohdalle tulee pieni ikkuna antamaan valoa lisää tilaan.


Eipä uskoisi että nämä pikku nutut ovat joskus mahtuneet minunkin päälleni







Tämän olisin jättänyt kyllä pois, mutta täytyyhän sitä töllötintä saada katsella joka huoneessa (heh heh). Kyllä minulla olisi ollut paljon kivempi pikkukaappi tuohon tilalle, mutta minkäs teet kun mies väki näin haluaa :0(


Kylläpä näin pientä tilaa on vaikea kuvata, välillä hypin sängyn päällä ja välillä ollaan sitten kaksin kerroin matalan katon alla.


Lattiasta tuli kiva, kuivui sopivasti pieniä rakoja ja lauta "käpristyi" sopivasti. Lattiasta tuli jo heti uutena vanhanlattian oloinen ;0), JESS!
                                       
 
Tässä vielä kuvia lipastosta ja pöydästä ennen ja jälkeen...













Siinäpä tuliki taas aimo pläjäys kuvia, mutta kun kaikkea ei millään saa mahtumaan yhteen kuvaan. Kiva kun kävit, tervetuloa toistekin! 
Lähettänyt klo

3 kommenttia:

  1. Jaana10. huhtikuuta 2011 klo 21.33

    Aivan ihania juttuja ja niin kauniisti toteutettuja..ihan kade oon!! tapetti aivan mahtava!!

    VastaaPoista
  2. Tiina 10. huhtikuuta 2011 klo 23.48

    Kyllä tosi on, että maalilla saa ihmeitä aikaan - ja pienellä pintarempalla myös :) Kaunis pikkuhuone ja lattiasta tuli mahtava, näyttää todellakin vanhalta lautalattialta. Itsekin toisaalta haaveilen, että Namun lattian maalaisi valkoiseksi, mutta jäänee tekemättä, koska tavaroita ei oikein saa minnekään siksi aikaa...

    VastaaPoista
  3. Anonyymi10. huhtikuuta 2011 klo 23.49

    Kyllä se vaan niin on, että valkoinen saa ihmeitä aikaan!! tykkään ♥♥♥

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)