Ihanasti kotona: KESÄKÖHÄN SEN TEKEE

Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

KESÄKÖHÄN SEN TEKEE

Täällä mennään näköjään säitten kanssa sillä rytmillä, että jokatoinen päivä sataa ja sitten jokatoinen paistaa...tänään siis paistaa taas : ) Jokin uusi (tai ehkäpä oikeammin unhouksissa ollut) innostus tuunailuun on herännyt henkiin minussa, ei mitään suurta mutta sellaista pientä sopivan nopeaa näpräilyä. Kirppistavaroitten joukosta tulee kerättyä vielä jotain talteen itselle säilytettäväksi ja niin kävi tämän kellonkin kanssa.

Olen joskus tämän ostanut kirpparilta oikeastaan lasikuvun takia, joka todellakin on lasia eikä muovia. Luultavasti tämä kello ei ole aivan hilpetööriluokkaa, mutta liian kultainen minun silmissäni. Mietin onko synti "pilata" kello, koska jollekin se aivan varmasti olisi ollut just hyvä noin...mutta sitten päätin että en ole siitä montaa euroa maksanut, joten antaa mennä vaan! Jos menee pilalle, niin ainakin hyvä lasikupu siitä jää.