Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







tiistai 25. elokuuta 2015

MARKKUUN RYHMÄPUUTARHA

Pari viikkoa sitten oli Oulun Saarelassa ryhmäpuutarhalla avoimetovet ja mikäpäs sen mukavampaa kuin kierrellä ihastelemassa ja kurkkimassa pieniin mökkeihin ja pihoihin. Voisi sanoa, että tunnelma paikalla oli niin juuri sitä kuin sen soisi kesällä olevankin, aurinkoa, lämpöä, rauhaa ja iloisia ihmisiä...ja perinteinen pelimanniorkesteri oli kuin piste iin päälle!
























Alue on aikalailla erilainen kuin Äimänraution siirtolapuutarha, jossain määrin ei minusta aivan niin viehättävä, mutta toisaalta täällä on monta asiaa taas aivan ehdottomasti paremmin. Älkää siis loukkaantuko mökkien omistajat jos täällä satutte vierailemaan. 
Tässä niitä eroja minun näkökulmastani: Saarelan alue on 70-luvulta, joten mökkien mallit ovat sen mukaiset ja jostain syystä täällä on todella tarkasti rajattu mökkien ulkonäkö...eli kaikki ovat samanlaisia ja näköisiä...hiukan tylsiä. Tässä siis miinus yksi ja tässä toinen: En nähnyt yhtäkään oikein rehevää pihaa, mikä minusta kuuluu asiaan siisrtolapuutarhassa. En tiedä onko sekin jotenkin kiellettyä tai rajattua tällä alueella, vai eikö sitten kukaan ole niin innostunut laittamaan sen tyylistä pihaa? 
Mutta kaunista oli, siitä ei ole kysymys. Mökit ovat rakennettu väljemmin ja tässäpä sitten tuleekin ne suuret plussat: Ah mikä ihana rauha, ei paljoa kuulunut liikenteen ääntä! Alue sijaitsee joen varrella, joten uimaan ja veneilemään pääsee tuosta vaan. Joten...jos saisimme meille tällaisen oman pikkuparatiisin, niin päätyisimme luultavasti juuri tänne! 
Syystä että...








Mökistä ja pihastahan saa tehtyä millaisen vaan oman maun mukaan, vaikka rajoitteitakin olisi. Jospa sitten joskus, kun emme enään halua asua omakotitalossa???

Niin, ja vielä ne pelimannit...


Hyvin soittivat, olisi niin tehnyt mieli tanssia. Kiitos tästä tapahtumasta Markkuun väelle!

4 kommenttia:

  1. Olipas kivaa katseltavaa ja luettavaa, ihan auringon lämmön tunsin selässä.
    Mukava oli lukea myös eilen saapunutta Maalla lehteä.... tuttuja kulmia ja tavaroita siellä ;)
    Iloista alkavaa syksyä toivottaa Keekeläinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siirtolapuutarhat ovat aina niin ihania paikkoja, salaa haaveilen pienestä suloisesta paikasta...ehkäpä joskus??!
      Kyllä tuntui jännältä katsoa oman kodin kuvia, kyllä ammattilainen saa kodin näyttämään niin kauniilta. Nauroinkin miehelleni, että sehän näyttää aivan kuin sisustuslehtien kodilta ;) Ihanaa tulevaa syksyä sinullekin!

      Poista
  2. Maalla lehti osui silmiini, kauniilla kansikuvalla ☺ Ostin lehden ja ihastuin kauniiseen kotinne, wau!!Liityin heti lukijaksi :) Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja kommentista ja tervetuloa lukijaksi! Viihdymme kyllä omassa kodissamme, mutta kauniita koteja kyllä riittää ja saa aina huokailemaan ihastuksesta. Mukavaa viikonloppua!

      Poista